lauantai 15. tammikuuta 2011

Päivä cosplay'ta cosplay'aamatta.

Terve!

Alkuvuosi alkaa näyttää entistä kiireisemmältä, mikä minua hieman hirvittää, koska syvällä sisimmässäni, kaiken tohottajan luonteeni alla, olen hyvin laiska ihminen. Ohjaajani pyynnöstä heittäydyin tekemään uuteen näytelmäämme, Satyruskoihin, puvustuksen. Aikaa palaa siis tahtomattakin (taidekoulu syö mun elämän). Kutenkin tämän kertaisen merkinnän aiheena on ihan oikeasti valopilkku, jonka muistin paria päivää ennen sen tapahtumista. Vierailin Oulun anime ja manga -kerhon eli OMAKEn (tai ehkä Kangaskasan) järjestämässä Cosplay-kuvaus-päivä-juttu-juttu-sydeemissä lauantaina 15.1. Alku ei ollut kaunis, mutta hommasta jäi hyvä maku suuhun.

Todellakin olin unohtanut täysin kyseisen tapahtuman, josta Anikissa oli mainontaa. Teatteripuvustuksen lomasta päätin kuitenkin ottaa yhden vapaaillan tehdäkseni jälleen ex tempore -puvun. Suunnitelmani oli tehdä loppuun Kirjamessuilta diskattu Nice Holystone. Sain ostettua puuttuvat materiaalit ja Tiimarista hankin itselleni halvat silmälasit (BTW joiden takaa en muuten nähnyt mitään, vaikka olivat vain +1). Minulla oli jo ennestään karsea Pilailupuodin peruukki, jonka olin jo kerran sysännyt sivuun, mutta hieman sitä tutkittuani totesin sen näin hätätapaukseen sopivaksi. Kävi kuitenkin pieni haveri, jonka seurauksena tämä peruukki halkesi. Syy ei ollut omasssa voiman käytössäni, vaan puhtaasti peruukin laadusta. No, suunnitelmani tappoi itsensä, joten lähdin palloilemaan paikalle aivan omanaitsenäni.

Tapahtuma alkoi jo klo 9, mutta itse availin silmiäni vielä tuossa vaiheessa. Löysin tieni kuitenkin Kaijonharjun nuorisotalolle suhteellisen aikaisin ja ehdin tiirailemaan kourallisen pukuilijoita laittautumista ahtaassa vessassa. Lähes koko päivän pörräsin sivussa, kun pukuilijoista räpsittiin hirveästi kuvia ympäri nuorisotaloa. Uloskin uskaltautuivat lähes kaikki, vaikka vaatetta ei joillain ollut nimeksikään. Pääsin myös välillä leikimään assaria ja selvittelemään toisten peruukkeja. Välillä kävi pieni kismitys, kun ei itsellä ollut mitään pukua, mutta abi-hupparini sisällä viihtyi aivan hyvin suurimmaksi osaksi. Päivään kuului tietenkin pakollista paskan jauhantaa kuvauksien sivussa ja niiden jälkeen.

Nuorisotalo tarjosi yllättävän monipuoliset kuvausmahdollisuudet. En ole kyseisellä nuorisotalolla ennen vieraillut, joten olin hieman skeptinen aluksi. Portaita ja seinää löytyi hyvinkin paljon. Myös oleskelutilan sohva pääsi mukaan kuvauksiin, kun se kannettiin pelisalin puolelle. Jopa monia kuvakulmia päästiin hyödyntämään portaiden ja parvien ansiosta. Jopa liiankin hyvin välillä... Tosiaan, muutamat paikalla pyörivät (vanhemmat) miehet painoivat tunnelmaa hieman jopa näin sivusta katsojan näkökulmasta. Hyrh... Puistattaa jo ajatus.

Vietin hyvin viihdyttävän päivän hauskojen ihmisten seurassa, eikä pukuilijoiden vähäisyys haitannut toimintaa millään muotoa. Se ehkä oli jopa hyvä asia. Hieman hihittelin itsekseni sille, miten muiden kuvattavana oleminen eroaa omasta olemisestani kameran edessä. Lisää tällaista ja lisää aikaa minulle, että pääsen tekemään omia pukujani aivan kunnolla. Ensikerralla (?) haluan minäkin koikkelehtia. Ihmisten kanssa tulikin jo hieman pohdittua uusia ja ulottuvuusrikkaita kuvauspaikkoja tulevaisuudelle.

Fuu kiittää.

PS: Näyttäisi hieman siltä, että Mariya on seuraavana jonossa pukujenilistallani. Enkä pääse Kitaconiin, koska samana päivänä minulla on viimeinen näytös Satyruskoista ;___;

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Vaikkuttavia tekijöitä...

Hyvää uutta vuotta!

Uusi vuosi tosiaan potkaisee käyntiin, mutta eipä tuo hirveästi elämää järkytä. Kouluun pitäisi mennä takaisin, mikä on ihan mukukava juttu, mutta työssäoppiminen sen ohella ei tahdo kiinnostaa. Tässä tulee nyt se merkintä, jonka oli tarkoitus ilmestyä jo viime vuoden puolella. Kerron hieman mitä puvuille kuuluu tai toisin sanottuna missä liemissä ajatukset tällä hetkellä marinoituvat. Joissain kohtaa olen saanut aikaan ja joissain taas en.

Zidane on edennyt, mutta olen laittanut sen hetkelliseen pannaan. Zidanen aseet ovat edenneet. Viimeksi ne näyttivät hyvin surkeilta, mutta nyt ne alkavat jo muistuttaa jotain. Muutenkin ihan realistisista aseista kiinnostuneena ilmintymänä, olen hyvin ylpeä siitä, että onnistuin tasapainottamaan molemmat veitset niinkin hyvin, että ne pysyvät pystyssä ihan ilman mitään tukea. Lisäksi olen yrittänyt tasapainottaa ne myös terän ja kahvan suhteen, joka näyttää jo tässä vaiheessa hyvältä. Luulen onnistuvani. Ja isi tulee olemaan ylpeä.

Veitsien tekeminen on ollut hauskaa ja tuskallista. Terien maalaus otti päähän enemmän kuin laki sallii, koska en viitsinyt ostaa kalliita spray-maaleja. Maalasin terät lopulta akryyleillä, jotka olen joskus muinoin ihan muihin maalailuihin hankkinut. Pieniä vippaskonsteja piti käyttää, että jäljestä tuli edes tuon näköinen. Toivottavasti se ei ole aivan ulalla (tuijottanut noita niin paljon, että omat silmät alkaa jo pettää). Maalaus kesti ja seuraavana aamuna, kun olin saanut työn tehtyä loppuun, jouduin ärsyttävän ironiseen tilanteeseen; koulumatkallani katselin taivasta ja totesin sen vittuilevan huonosti tehdystä maalaustyöstä.

Sormisuoja toimi paremmin kuin odotin. Hieman oli sen kanssa arpominen, koska art-kuvissa ne näyttävät eriltä kuin itse pelissä. Pikselit ovat ihania. Pelissä sormisuojat ovat enemmän kulmikkaat, ja tuota versiota olen nähnyt suurimmalla osalla DISSIDIA Zidane -cossaajista. Päätin itse kuitenkin mennä art-kuvan perusteella, koska ne ovat yksinkertaisesti nätimmät.

Veitset kaipaavat hieman vielä työstöä; maalia, massaa ja lopulta saan kiinnittää niihin killuttimetkin. Muu puku onkin sitten aivan toinen juttu. Ostin housujen kankaan ja löysin liiviinkin kankaan, kaavatkin piirtelin, mutta homma tökkäsi, kun äitini nauroi minulle isoon ääneen, kun olin lihonut. Kilot saavat lähteä ennen, kun aijon tehdä yhtiäkään housuja. Zidane on pannassa siihen asti.


Pukusuunnitelmani meni virallisesti mönkään ruokatottumusten takia, mutta se ei ole ainoa asia, joka sotkee päässäni. Koulussa olemma tehneet kaikenlaista jännää. Hameen peruskaavan piirto sai Cosmos'n nousemaan listallani. Nyt siis kutkuttelisi jo naishahmokin aika pahasti. Katsottuani Maria+Holic'n listalleni on myös pompannut aivan uusi hahmo, jonka aijon satavarmasti tässä vuoden aikana tehdä. Mariya Shindou pääsi suosikkihahmojeni joukkoon jo sarjan ensimmäisen jakson aikana, ja sillä varmasti pysyy sen verran paskiaina hän on. Mariyan tekemistä pönkittää vielä se, että seuraava työmme koulussa on kauluspaita. Koulu helpottaa elämää, kun ei aina tarvitse metsästää kaavoja tuli perseen alla vaan ne piirtää itse tuosta noin vaan.

Suunnitelmat muuttuvat varmasti tulevaisuudessakin. Asiaa ei helpota se, että olen kohta tahkonnut Persona 4'n läpi ja jopa tykästynyt tiettyihin hahmoihin ja Persona 3 odottaa sivästi hyllyssä peluutaan, mutta nyt mennään näillä hahmoilla. Kesälle pitäisi keksiä joku mahtavuus...

Fuu kiittää.