torstai 28. helmikuuta 2013

Kitacon: Örinöitä ja palloilua

Moro!

Heti sukkelaan Frostbite'n jälkeen johtikin matkani Kemiin Kitaconiin. Tämä oli itselleni toinen Kitacon eikä se hirveästi ollut viime vuodesta muuttunut. Ohjelmaa oli rajoitetusti, tilaa oli hyvin rajoitetusti ja tekemistä juurikin niin paljon. Viime vuonna piti suikkia joka suuntaan koko ajan, etten edes tajunnut, kuinka pieni Kita oikeasti on.

Itselläni aamu alkoi siitä, kun yritin ehtiä Kemiin ennen ensimmäisen ohjelmanumeron alkua. Sitä ohjelmanumeroa, kun piti olla itse pitämässä. Lupauduin ohjelmanpitäjäksi ja nykäisin Kaiskan kohtalotoveriksi rinnalleni. Homman nimi oli Cosplay-rage ja konsepti oli huumoripohjaista lätinää asioista yleisön kanssa. En voi sanoa, menikö se hyvin vai huonosti, koska niin paljon tuli lonkalta, kun menin unohtamaan muistiinpanot kotiin. Hups. Kuvat sentään muistin ja olimme hyvin ajan hermolla aiheinemme *köhbindausköh*. Ainakaan kukaan ei ole Anikissa räyhännyt asiata ja ohjelman lopussa vakuuteltiin, että oli viihdytty. Mission complete. Kide tokaisi minulle vain, että puhuin oudolla äänellä.

Meido-kahvilan ihana meido!
Cosplay-kisa oli se päivän kohokohta. Kisaajia oli hurjasti muihin vuosiin verrattuna eikä tuomaristokaan ollut enää niin kyseenalainen. Silti ihmettelen, eikö Pohjois-Suomesta löydy muka päteviä tuomareita Kitaconiin? Se, että tuomaristossa nähtiin tänä vuonna yksi aktiivisesti cosplay'ta harrastava tuomari on jo saavutus, kun viimeksi niitä ei ole ollut yhtään. MUTTA SILTI! Vähän jotain tasoa, niin kisa olisi ehkä osallistumisen arvoinen. (+ vittuun se purkka sieltä suusta, kun puhutaan mikkiinä ja yleisölle!)

Hirveästi ei muu ohjelma napannut tai olimme jo muissa maailmoissa. Hyötykäytimme aikaamme kuvaamalla hyvin rajoitetuissa olosuhteissa. Joka paikassa tuntui olevan ihan tuhottoman paljon väkeä tai aivan surkea valaistus. Itse olin vetänyt niskaani Ranman tultuani siihen tulokseen, että Yui'na ragettaminen olisi liian vääränlainen mielikuva. Ranmaa on jo kuvattu, mutta jokunen kuva siitäkin tuli otettua.

Here I'm sitting being your Jesus!
Anteeksi oli pakko. Ja koska Kitaconissa oli oikeasti näin jännittävää:

Kuvassa miä ja wooditus. Kuvasi Rorune.
Ja päivän päätteeksi piipahdimme syömässä kiinalaisessa. Siinä yhdessä ja samassa, jossa jostain syystä tulee aina syötyä, kun vierailen Kemissä. Kitaconissa tai muuten vaan. Ja koska tilanne oli niin korni, oli se pakko ikuistaa.

Lohi oli namnam. Kuvasi: Kide.
Se siitä conista. Omalta osaltani aika... blaah. Varsinkin, kun juuri oli vasta toivuttu Frostbite'sta. Käviämäärästä päätellen tapahtumalla voisi olla hyvinkin suuret mahdolisuudet kasvaa. Joillekkin se saattaa olla vuoden ainoita con-tapahtumia ja jo nyt näytti siltä, että tilat loppuivat kesken. Ei olisi paha, jos tilojen ohella ohjelmatarjontaa saataisiin kasvatettua.

Fuu kiittää.

torstai 21. helmikuuta 2013

Desucon Frostbite: Rikollisia ja noituutta

Hoi!

Oho, yritin muka odotella kuvia mini-kuvauksista ennen, kun kirjoitan mitään Frostbite'sta, mutta huomasin, että Kitacon on ensiviikonloppuna. Pitäähän nämä päivitykset nyt saada edes jotenkin järkevästi ulos, joten saatte "sekunda" kuvia.

Tämä hahmo häiritsi jopa minua...
Minä en ole koskaan ollut mikään hillitön Desuconin fani. En hingu kyseiseen tapahtumaan, mutta käyn, koska ajankohta on mitä on. Tällä kertaa Frostbite yllätti. Kova conikuumeeni sai vihdoin lääkettä ja siksi varmaan nautin olostani Frostbite'ssä niin paljon.

Juuri mitään ohjelmaa ei tullut katsottua, mutta jotain sentään. Lauantaille oli luvassa lavalla pyörimistä Operaatio Fredrikin merkeissä. Koko lauantai meni ihan hösseliksi, kun piti palloilla lavareeneissä, OF-porukan kanssa ja muiden kavereiden. Yhden ohjelman taisin käydä kunnolla katsomassa lauantaina ja se oli Cosplay ja itsetunto... asia... Se oli merkitty luennoksi, mutta en hirveästi pitänyt sitä luentona, koska asiaa oli vartiksi ja sekin lähinnä minimaalisen kyselytulosten latelua. Se itsetunto asiakin jäi vähän vajaaksi. Osuvampi nimi olisi ollut ehkä Cosplay ja raha. Itselleni luento ei tarjonnut mitään uutta, koska samoja asioita jauhetaan foorumeilla ja blogeissa.

Koko kööri, jonka kuvasi Antti.
Oma roolini tällä kertaa OF'n esityksessä oli Rakettiryhmän James. Ketään muuta hahmoa kyseisestä sarjasta en olisi edes suostunut tekemäänkään, koska... no Pokémon. Ja olihan minulla superkuuma Jessie, jonka kanssa emme kereneet ottaa kunnon kuvia. Esityksen osalta vedin taas teatterillisen ilmaisun naruista ja olin osana sisällöntuotossa. Itse esitys ei mennyt osaltani ihan parhaiten. Osa syynä oli silmille valahtanut naamari, mutta osa oli vain omia möhlimisiäni.


Jos joku ei tuota esitystä ole vielä nähnyt, tässä se on video muodossa; (perkeleen valot polttaa kaikkien naamat)



Sunnuntai olikin sitten se päivä, jota odotin eniten. James kuuluu hahmoihin, joita en ikinä uskonut tekeväni, mutta tein silti. Ja se oli hahmona niin 'ei oma valinta', joten lauantai meni vähän ahdistumiseksi, koska en tuntenut olevani mieleisissä kamppeissa. Sen lisäksi odotin Black mage ryhmäämme aivan intopiukeana.

Kävi myös hassu sattuma ja seurueemme neljäs cosplay-ystävä, wooditus, oli päättänyt tehdä pikku noitatytön Frostbiteen. Sauvoja ja noidanhattuja lojui ympäri kämppää matkatavaroiden purkauduttua.

Tuohon putkeen ei ehkä olisi saanut ripustaa mitään...
Ihan surkeilta näyttää meidän tikut tuon woodin jytysauvan vieressä.
Rikku on nyt virallisesti lempipukuni, vaikka perse vilkkuu. Olo oli mukava. Mikään osa ei puristanut tai ollut muuten epämukava. Onhan kyseiseen hahmoon eläytyminenkin aivan mahtavaa, kun saa olla niin eloisa.

Kide kuvasi.
Sunnuntaina kävimme tutustumassa Cosplay Boot Camp -esittelyyn (vähän myöhässä kylläkin, anteeksi) ja kannatti, koska nyt on sinne ihan hirmuinen hinku. Saa nähdä, mitä siitä vielä kuuluu ja mikä on oma elämäntilanne, kun päätöksen aika koittaa.

Black Maget ja Pokémon toivat takaisin coniaspektin, josta pidän, mutta jota en edes muistanut. Viimeisimmässä tapahtumassa, jossa olin eli Traconissa, päälläni oli molempina päivinä aika tunnistamattomat ja tylsätkin hahmot, joten minusta ei taidettu pyytää koko viikonlopun aikana yhtä ainutta kuvaa. Siksi olin unohtanut sen, miten kivaa on poseerata muille. Frostbitessa sain taas kokea sen, miltä tuntuu yrittää päästä hallin päästä päähän, kun koko ajan joku syöksyy kysymään: "Saako ottaa kuvan?" Ja sen, kun pitää poseerata viisi minuuttia putkeen, kun kuvaajia syöksyy joka reijästä koko ajan lisää. Se oli minusta välillä hyvin huvittavaa.

Kokonaisuudessaan Frostbite oli mahtava. Nyt pitäisi ajatus suunnata Kitaconia kohti ja muita tulevia seikkailuja.

Fukka kiittää.

perjantai 8. helmikuuta 2013

Mahtipopot ja muut keinonahkaiset ystäväni

Hoi!

Frostbite lähestyy ja minä olen ommellut ihan hurjasti. Minä odotan sitä niin täpinöissäni. Ei ole riittänyt, että olen ommellut päivät työssäoppimisessa ja illat koululla wanhojen-puvun parissa, vaan olen vielä sen lisäksi ommellut omia pukujani kotona iltayhteentoista. Ei ole tervettä tämä elämä, ei. Mutta mikäs siinä, jos se on kivaa? Olen siis saanut cosplay-intoni takaisin. Tänään kuitenkin pääsi stressi purkautumaan ja PAM! Olen kipeä. Vihaan sairastelua. Onneksi päivän nukuttuani, Finrexin'ä (maailman super-cool'mmasta mukista) ryystäen ja nappeja naukkaillen päiväni on sujunut oikein hyvin.

Alkuillan meininki.
Tämä päivä ei kuitenkaan se varsinainen aihe, vaan se, mitä kuuluu Frostin puvuille. Toinen puvuista on ollut jo jonkin aikaa 100% valmis. Vaikka puku onkin vähän niin kuin vasurilla väännetty, olen siihen ihan tyytyväinen. Settiin kuuluu maailman hirveimmät housut. En tiedä, tulenko olemaan Frostissa intopiukeana vai hajotanko pääni tämän puvun kanssa. Se nähdään sitten. Tämä puku kuuluu niihin asuihin, joita en ikinä uskonut tekeväni, mutta tein silti.

Villejä arvauksia?
Jotenkin Rikkun kanssa vähän innostuin... Alkuperäinen suunnitelmani oli hoitaa minun ja Kiden sauvat kuosiin ja tehdä kengät. Oma sauvani on gessottu ja odottaa maalausta, kunhan saan sauvan peräpään tehtyä. Kiden sauva odottaa viimeistä hiomista ennen gessoa. Sauvat siis kohta kuosissa.

Kenkien tekoa odotin aivan uudella asenteella. Pelkäsin, että tapaus 'Lukan kengät' tekisi paluun uudessa muodossa. Silti olin rohkea ja aloin hommiin innolla. Se kannatti, koska kenkulit valmistuivat äärettömän yksinkertaisesti. WTF is this shit! Eivätkö kengät olekkaan cosplay'n vaikein asia ikinä?! Miksi tämä niin helppoa?!

Pistin sormeen neulalla...
Kengät eivät ole vielä aivan valmiit. Vielä pitää ommella ne kunnolla kiinni tossuihin, joiden päälle ne tein (kiitoksia tossujen lahjoittajalle), ja sitten vielä vähän maalailla niitä. Tykkään niistä jo nyt!

Jalkani näyttävät valtavilta.
Homma karkasi lapasesta, kun päädyin tekemään uuden korsetin vanhan tilalle. Rikkun ensimmäinen "korsetti" tuli tehtyä viime keväänä. Sen jälkeen olen laihtunut ja nyt "korsetti" pyörii päälläni. Tällä kertaa tein ihan oikean korsetin sen surkean lärpäkkeen korvikkeeksi ja laitoin mittasuhteita paremmin kohdalleen. Opinnäytetyön osanen tarjosi valmiit kaavat korsetille, mikä nopeutti sen valmistumista huomattavasti. 

Rumaaaaaaaaaa... Vanhaaaaaaaaa... 

Uusi!
Kuten näkyy kultamaalaukset puuttuvat vielä, mutta aikaa on sentään vielä ihan hyvin. Peruukkiakin piti kokeilla päähän (piti varmistaa, että se on ehjä huonon säilytyksen jäljiltä). Hirveä se on edelleen, mutta siihen sotaan en itseäni tässä vaiheessa enää laita, joten se saa olla, mitä on. Muutoin Rikku on kuosissa viimekevään jäljiltä. Vähän silitystä sieltä ja täältä, voisin katsoa myös teenkö lakille jotain, jos aikaa jää.

Fukka kiittää.

PS: Huomasiko kukaan, jotain uutta? Ei enää typerää suihkuverhoa tai vessan seinää! Sain joululahjaksi kokovartalopeilin (jee! juhuu! vihdoinkin!) ja nyt on siis muukin peili olemassa kuin vessan peilikaappi.