maanantai 6. toukokuuta 2013

Yritän puristaa itseni kasaan

Terve!

Minua on kai purrut jokin järkikärpänen, koska olen edennyt ja päässyt päämääriin. Näinkin ajoissa. Vaikka olen kironnut kotiompelukonettani viime aikoina, on se silti surruuttanut hyvää tahtia kankaita yhteen. Odotan innolla, milloin pääsen koululle ompelemaan muutakin kuin koulujuttuja. Iltatyötunnit otetaan kokeiluun...

Eli siis! Ruruka on siltä osin valmis, mitä suunnittelinkin. Kengät vielä puuttuvat ja sen takia myös housujen lahkeet ovat kääntämättä. Kirppareita olen kierrellyt, mutta vielä ei ole kenkien suhteen tärpännyt. Muuten olen siis saanut kaikki ompelukoristelut tehtyä.



Koska Rurukassa ei ole juuri väriä ja kaikki kuviotkin ovat vain valkoisia, päätin hakea koristeisiin vähän ilmettä kangasvalinnoilla. Menin sitten ja ostin kangaskaupan halvinta, liuruinta ja paskinta polyesterikangasta. Ihan vain siksi, että se kiiltää niin paljon! Vähän blingiä. No tämähän puri minua nilkkaan sitten sillä, että tuota kangasta oli maailman hirvein ommella. Piti siitä vielä vinonauhaakin tehdä, mikä osoittautui kauheimmaksi asiaksi ikinä. Ja se näyttää myös osittain aika kauhealata... Kaulakoristehärpäke onneksi onnistui ihan suhteellisesti, vaikka siihen jokunen muunnelma piti matkan varrella tehdä.

Enää peruukki ja koristekivi kuosiin. + ne kangät. Hah! Tämähän on melkein valmis.

Alexiaa olen saanut aloitettua sen verran, että olen alusvaatekankaat käynyt ostamassa. Eurokangas tarjosi kaikki kankaat -20% hinnoilla, joten hamsterina käytin tilaisuuden hyväkseni. Korsetista olen saanut jo proton aikaiseksi, mutta ennen, kun lähden lopullista korsettia tekemään, käytän protoa koulussa. Joku pahaa-arvaamaton luokkatoverini joutuu sitä minulle sovittelemaan päälle. Yksikseen sovittelu ei ole mikään paras idea, vaikka sitä paljon harrastankin.

Laitoin vetskarin, että saisin tämän edes jotenkin päälle itse.
Tämän korsetin kaava on muokattu korsetista jonka tein viime syksynä. Muotoja on hieman muokkailtu, vyötäröä kavennettu ja lisäsimpä vielä olkaimetkin. Vanha lakana ei kursi ihmistä kasaan yhtä hyvin kuin kunnon korsetti, mutta tarvittavat muodot kyllä löytyvät. Tiettyjä muutoksia kaavoihin tein jo oman sovitteluni perusteella.

Alexian peruukkikin onnistui saapumaan. Viime päivityksessäni sitä vielä kaipailin, mutta jo samaisen päivän iltana löysin melkein-hukkuneen postilipukkeen peruukin saapumisesta.

Se on soma.
Joskus teen vielä kollaasin tyhmistä ilmeistä peruukkikuvissa... Vaikka minulla ei ole kunnollista käsitystä siitä, millaisella nutturalla Alexian hiukset ovat siinä versiossa, jonka aion tehdä (kuvat taakaa? mitä ne ovat?), päätin ostaa ihan kunnon pitkän peruukin. Alexialla kuitenkin on pitkä tukka. Tämä peruukki on jotain mysteeristä lajia, jota en ole ennen kohdannut. Se on kai risteytys halpakakkaperuukkia ja perus Ebay-peruukkia. Sisällä nimittäin on ihmeellinen verkko, mutta kuidut on ommeltu siististi ja kiristysnyörit löytyvät. Kaunis ja ihana tämä peruukki on. Laatu on oikein hyvä. Saa nähdä millaiselle sutturalle saan tämän väännettyä...

Nyt olen niin innoissani Alexiasta, että toivon vain rahojeni riittävän. En ole onnistunut vielä löytämään oikean väristä kangasta saati sopuhintaan, mutta pitää vain anella universumilta.

Fuu kiittää!

2 kommenttia:

  1. Odotan kyllä innolla että pääsen katsomaan tuon Rurukan asun livenä... Nimittäin kun ainakin kuvassa se näyttä tosi hyvältä ja sinä vain valittelet... 8DDDD
    Ompa nätti peruukki kyllä, ruskeat hiukset sopii sulle (mutta älä vaan mene värjäämään!) ^^
    -Emilia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuo Ruruka alkaa nyt jo ihan miellyttämään jopa itseäni. Jotain käsittämättömiä ratkaisuja sen kanssa päädyin tekemään. Ne eivät ole ammatillisesti missään nimessä järkevä :___D Kyllä se cossista menee.

      Enkä raaski värjätä tukkaa, kun tämä vaalea on niin paljon helpompi ylläpitää (laiska minä) ja sen voi paremmin piilottaa peruukin alle.

      Poista