maanantai 29. heinäkuuta 2013

Ympyrä sulkeutuu - Tsunade

Moi moi!

Alexiasta päästyämme on tämän oman rakkaan ässä-naisen vuoro. Tsunadea siis. Kyseinen nainen on kaikkien näiden vuosien jälkeen pitänyt pintansa suosikkihahmoissani. Naruto on minulle se sarja, joka täytyy seurata loppuun, vaikka välillä jotkin jutut sarjassa meinaavat huvittaa tai ottaa päähän. Tsunade on se vahva, mutta ristiriitainen, naishahmo, johon olen itseni onnistunut samaistuttamaan. Ei siis ihme, että ensimmäinen kunnon pukuni oli Tsunade.

Kuvaajana jälleen Rorune.
On hyvin jännittävää huomata kaikki se kehitys, mitä tässä seitsemän vuoden aikana on tapahtunut. Eikä se kehitys ole kaikki edes varsinaisesti nähtävissä. Jo se, kuinka katson lähdekuvaa, on muuttunut äärettömän paljon. Tietenkin ompelu- ja tietotaito ovat jotain ihan eri luokkaa nykyään. Ja hyvä niin, koska jos seitsemässä vuodessa ei olisi tapahtunut mitään kehitystä, haluaisin itkeä.

Koska Rorune piti näistä kuvista.
Omasta mielestäni myös minun oma ruumiillinen kasvuni on tehnyt tästä puvusta paremman. Tsunade kuitenkin on "vähän" vanhempi nainen. Kasvoni ovat muuttuneet (vaikka oikeasti näytän edelleen ihan samalta) ja kehoni on muuttunut. Onhan seitsemän vuotta kuitenkin pitkä aika, kun otetaan huomioon, että enimmäisellä kerralla olin viela ihan teini ja nyt ikää on jo yli 20 vuotta. Siinä tulee jos jonkin verran naista lisää, vaikka rintamus on edelleen liian pieni.



Ihan upouusi ei tämä puku silti ole. Housut, osa vyötä ja takin selkämerkki ovat peräisin alkuperäisestä puvusta. Housuihin en koskenutkaan, vyöhön lisäsin kerroksia sekä tarranauhat ja selkäkuvioon löin tukikankaan, kun sain sen ratkottua irti.

Tästä kaikki alkoi...
... ja tähän on tultu.
Ihan niinkin yksinkertaisilla asioilla on saatu hillitöntä muutosta aikaan kuin peruukki ja meikki sekä lisätarvikkeet kuten tekoripset ja piilolinssit. Kuitenkin on kyse hyvin yksinkertaisesta puvusta. Myös lempiasiani koko puvussa on kokenut jännittävän muodonmuutoksen:

Haluaisin käyttää tuota uutta korua ihan arkenakin. 
Miä tykkään taistelukuvista!

Enää ei ole käytössä oma tukka eikä otsamerkki ole maalattu vesiväreillä. Puvunkin ompelin ja kaavoitin ihan ilman äitin apua! Tämän innoittamana haluaisin tehdä jonkin muunkin vanhan puvun uudestaan (luultavasti teenkin). Voin myös suositella samanmoista projektia muille, koska tässä sitä nekee, mitä oikeasti on tapahtunut.

Fukka kiittää ja kumartaa.

PS: Ja jotain hauskaakin on tarjottavana: Minä vihaan vaaleanpunaista enkä hirveänä pidä mistään sarjoista, joissa päähahmot ovat ihan lapsia... Sitten piti pyöriä päivä woodin kanssa...


maanantai 22. heinäkuuta 2013

Angsti-Alexia

Moi!

Pohdin hetken laitanko ensin Tsunadesta kuvia ja merkintää vai Alexiasta ja esityksestä. Tulin siihen tulokseen, että Tsunade tuskin kiinnostaa yhtä paljon kuin Alexia ja se, kuinka oli valmis suorittamaan seppukun päivänvarjolla Animeconin takahuoneessa. Alexia it is! Ja kaikki tämän merkinnän lavakuvat on ottanut Weetu. Kiitos hänelle näistä!


Desuconin jälkeen olin ihan intopiukeana Alexian suhteen, mutta jossain kohtaa lässähti. En saanut juurikaan aikaiseksi mitään suunnittelemiani korjauksia. Varjon sain aikaiseksi, mutta siihen en ole ollenkaan tyytyväinen. Myös hetken mielen johteesta tapahtunut kisailmoittautuminen alkoi jossain välissä inhottamaan, kun huomasin tuskailevani taustanauhan ja sen tehoste äänien kanssa.

Aluksihan minulla ei ollut mitään kunnon esitysideaa. Tai oikeastaan oli yksi, mutta sitä varten olisin joutunut valmistamaan niin paljon rekvisiittaa ja lavasteita, etten olisi ikinä ehtinyt mitään tehdä. Olin pöljänä kuitenkin mennyt jo ilmoittautumaan ja piti siis keksiä jotain. Yksin esiintyminen oli hyvä ja huono juttu yhtä aikaa. Saatoin suunnitella, mitä halusin, mutta tekemiseni oli silti aika rajattua. Plus, että liikkumiskykyni korsetissa ja isoissa helmoissa ei ole ihanteellista.

Onneksi sain jonkin moisen älynväläyksen ja lähdin työstämään sitä eteenpäin.


Esityksessäni käytin Tšaikovskin Pähkinänsärkijässä esiintyvää kappaletta Sokerikeijun tanssi. Syynä tämän teoksen valitsemiseen oli se, että se on saman aikakauden musiikkia kuin mihin Soulless sijoittuu. Osa syy oli myös se, että se on itselleni, ja varmasti myös muille, tuttu teos. Tuttuun teokseen on helpompi sijoittaa tarkkoja iskuja kuin tuntemattomampaan. Ja koska koko esitykseni perustui iskuihin, halusin siihen panostaa.

Pahin angsti alkoi kuitenkin takahuoneessa. Muiden kisaajien puvut olivat huikeita ja se, mitä kerkesin lauantai-iltana muiden esityksistä nähdä, oli myös hienoa. Tähän päälle lisättynä vielä aikaisempi puku-proppi-ääniraita-angstini, niin tunnelma ei ollut kovin katossa. Jännitys onneksi purkautui ennen kisaa, kun pääsin höpöttelemään muiden kanssa ja lopulta pyörähdinkin lavalla ihan hyvillä mielin.


Kisan nihkeät järjestelyt ovat varmasti osasyy angstiseen tunnelmaani. Minä kuitenkin ilmoittauduin kohtuu myöhään kisaan, mutta silti tuntui, ettei infoa oikein tullut tarpeeksi ajoissa tai edes kylliksi. Suurimmaksi osaksi joutui itse kyselemään, miten asia X hoituu tai onko Y mahdollista. Näin sekä ennen conia, että conin aikana. Tätä ei mielestäni voi laittaa ensikertalaisuuden piikkiin, koska itse olen aikaisemminkin ollut mukana kisassa, jonka vastaava on ensikertalainen, mutta asiat ovat silti luistaneet paremmin. 

En uskonut pärjääväni, koska esitykseni oli niin yksinkertainen ja olin yksin. Osasin ehkä haaveilla jostakin palkintosijasta, mutta pääpalkintoa en uskonut saavani. Asiaa ei toki auttanut se, etten nähnyt kenenkään muun esitystä kunnolla. Tällä kertaa esitykseni oli kuitenkin hyvin kirjaimellinen ja riisuttu. Toisin kuin Sanin esityksen kanssa, jossa hyppelehdin symboliikan ja hitusen myös abstraktian parissa.




Lavalla käynti tuntui hyvältä. Esityksen harjoittelu jäi aika vähäiseksi ja lavalla taas moni juttu tuli lonkalta, mutta toimi silti. Loppu pelissä olen esitykseen ihan tyytyväinen, koska se sai aikaan sen, mitä halusinkin; pientä hyminää yleisössä. Sen ei ollut tarkoituskaan olla räkänaurutavalla hauska vaan hahmo- ja sarjauskollinen hymynnostattaja.

Parasta ehkä kuitenkin oli se, kun oman haastatteluni jälkeen palasin takahuoneeseen. Oma angstini oli tiessään ja oli mukavaa päästä kunnolla höpöttämään muiden kisaajien kanssa. Huippua oli myös, kun useampi kanssakisaaja tuli kysymään: ”Voidaanko me nähdä se mato?” Siis mato, Jaana-Uolevi, jonka kirjailin huvikseni kukkien sekaan ja esittelin lavalla. No, tässä vielä kuva suurenkuuluisasta Jaana-Uolevista:

Anteeksi suttuinen kuva. Kamera ei tahtonut tarkentaa.
Alexia ehkä joutuu nyt nurkkaan häpeämään hetkeksi.

Fuu kiittää!

PS: Paras asia, mikä palkintona sain:

R-A-K-A-S-T-A-N!
Haluan näitä viis.
PPS: Kommenteissa enemmän jauhantaa esityksen sisällöstä.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Musiikkikeskuksen verilöyly! - Animecon 2013

Moro!

Animecon… meni. Viikonlopun ajan olo oli ihan höpö. Paluumatkalla olo oli ihan höpö. Ja nyt olo on edelleen ihan höpö. En missään vaiheessa saanut sitä kunnon conifiilistä päälle. No, ei haitannut. Oli kiva viikonloppu. Minusta ei ollut edes yhtä ahdasta kuin aikaisemmin, vesipisteitä oli hyvin ja muutenkin lähes kaikki meni hyvin.

Lauantaipäivälle minulla oli tämä toistaiseksi nimeltä mainitsematon puku. En oikeastaan edes tiedä, miksi en halunnut pukua ”paljastaa”. Jos joku olisi sitä kysynyt, olisin vastannut, eli mistään salapuvusta ei ollut kyse. Joskus on kuitenkin hauska tehdä koiruuksia ja pelata pelejä.

Mutta se puku! Sehän oli Tsunade Narutosta. Olen taas viime aikoina pysytellyt ajan tasalla Naruto-mangan kanssa. Tsunade on lempinaishahmoni IKINÄ ja mangan viimeaikaiset tapahtumat tavallaan pakottivat minut tekemään Tsunaden uudestaan. Tämä siis oli ihan rehellinen tribuutti. Tsunade oli ensimmäinen käyttöön asti päässyt coaplay-pukuni, enkä häpeä sitä mitenkään. Olin jopa valmis vetämään vanhan pukuni uudestaan niskaan, mutta ompelukone huusi tylsyyttään liian lujaa (+ en ehkä lopulta kuitenkaan olisi viitsinyt). Tsunadesta enemmän ehkä sitten myöhemmin lisää.

Kuvasi Rorune
Animecon tarjosi ihan huikean määrän kiinnostavaa katsottavaa ja kuunneltavaa. Valitettavasti paljon meni ohi, mutta jotain onnistuin silti katsomaan. Välistä menin ihan sekaisin ohjelmakartan kanssa, koska vasta näin kotona huomaan, että minun piti käydä katsomassa Naisena Japanissa. Sen sijaan löysinkin itseni konserttisalista kuuntelemasta Spoony’a ja hänen ragetustaan Final Fantasy VII remake’stä.

Spoony’n ohjelmakuvaus antoi ymmärtää, että ohjelma sisältäisi pelisarjan läpikäyntiä hyvässä ja pahassa, mutta minusta tuntui siltä, että herran piti vain päästä avautumaan suurelle yleisölle. Olihan siellä aivan äärettömän hauska tunnelma, mutta näin jälkeenpäin ajatellen, olisin mieluummin käynyt katsomassa sen Naisena japanissa –luennon.

Ihan uteliaisuudesta halusin käydä katsomassa Cosplayesiintymisoppaan. Sisältö olikin itselleni hyvinkin tuttua ja huomasin, että täysin samoista asioista olen itsekin vuosi takaperin puhunut. Joistain asioista minulla on hieman erilaisia näkökulmia, mutta se voi olla myös maku asia. Ainut asia, mikä itseäni niin sanotusti häiritsi, oli luennon visuaalisuuden puute. Itse olen hyvinkin audio-visuaalinen oppia ja siksi pyrin myös käyttämään sitä opetuksessa ja luennoilla. Luennon diat olivat suurimmaksi osin tekstiä täynnä ja kuvien käyttö oli aika vähäistä.

Olisin halunnut kuulla luennon Kankaat cosplay’ssa, mutta aika ei riittänyt. En odottanut mitään maata mullistavaa, joten jätimme sen välistä. Siksi suuntasimme kameran kanssa pensaaseen ottamaan jokusen kuvan puvuistamme ennen cosplay-kisaa.

Lauantain cosplay-kisasta täytyy valitettavasti todeta, että oli varmaan tylsin kisa, jonka olen nähnyt. En perusta lavanläpikävelykisoista juuri millään tasolla, mutta kisaajien määrä tuotti pettymyksen. Animecon on kuitenkin minulle yksi vuoden isoimmista tapahtumista, ja siksi odotin myös suurta kisalta. Kisa oli ohi hetkessä eikä tarjonnut mitään yllätyksiä. Juontajana toiminut Narudossu oli kuitenkin sen verran hyvä, ettei kisa ihan turhaa katsottavaa ollut.

Meinasi taas väsyttää. Temari: Kide
Loppupäivä menikin taas kuvaamisen parissa ennen kuin pääsimme seuraamaan konserttia. Konsertti oli jälleen loistava. Enemmän olisin toivonut uusia kappaleita, mutta ne uutuudet, mitä mukaan oli tullut, olivatkin sitä parempia. Olin valmis itkemään jo siinä hetkessä, kun Rurouni Kensihin’n kappaletta A Boy Meets the Man esiteltiin. Olen aikanani kuluttanut kyseistä kappaletta jos jonkin verran ja RuroKen on edelleen yksi suosikeistani, joten tämä osui syvälle. Tykkäsin myös uudesta kolmen kappaleen medley’stä, jonka kappaleiden nimiä en nyt valitettavasti muista.

Sunnuntaina olisin halunnut käydä kuulemassa FF-pianokonsertin, mutta valitettavasti emme olleet vielä kykeneviä tuohon aikaan aamusta, joten se jäi välistä. Ehdin kuitenkin seuraamaan luentoa Naruto spin-off’sta, mikä tuotti valitettavan pettymyksen. Odotin hieman syväluotaavampaa näkökulmaa sarjasta, mutta tämä luento vaikutti enemmän isolta tunnin mittaiselta mainokselta. Oli videoiden katsominen viihdyttävää, mutta ei siitä juuri mitään käteen jäänyt, mitä en olisi voinut kotona itsekseni kokea tai tajuta.

Emmekä Kiden kanssa jaksaneet liikuttaa takamuksiamme penkistä yhtään mihinkään, joten jatkoimme samassa salissa Minä, isä, äiti ja hassu harrastukseni cosplay –paneelin parissa. Viihdyin paneelissa paremmin kuin hyvin. Pieni huolellisempi kokoaminen paneelin osalta olisi tehnyt siitä vielä paremman ja helpommin seurattavan. Olisin myös ehkä kaivannut hieman vaihtelua panelistien taustoihin, koska kaikilla se tuntui olevan kohtuulisen samanlainen. Pohdimme paluumatkalla, että tämä aihepiiri toimisi ehkä paremmin jonkin moisena keskustelu ryhmänä, kuin varsinaisena paneelina. Tätä siis odotellessa. Paneelia oli kuitenkin ihan mahtava seurata ja se vakuutti minut entisestään siitä, että meidän äiti, isä ja mummu sekä muu suku on vaan parhaita.

Loppupäivän ohjelmia en edes vilkaissut, koska piti muutenkin jo rientää lavan taakse tuomareiden pisteltäväksi. Suunnittelin pikaista poistumista kesken paneelin, mutta se lopulta tehtiin minulle mahdottomaksi väenpaljouden ja muiden seikkojen takia.

Niin joo siis… Sunnuntai puku oli Alexia, kuten jo aikaisemmin kerroin. En kuitenkaan kertonut epämääräisetä hairahduksestani osallistua esityskisaan (taas). Tarina on jotakuinkin samanlainen kuin silloin, kun ilmoittauduin kisaan Sanilla. Tällä kertaa en ollut sentään päissään ilmoittautumishetkellä.
Laitan esityksestä ja Alexiaan liittyvästä angstistani merkinnän vähän myöhemmin.

Vanha, koska uusia ei keretty ottaa.
Vaikka kisainfo kulki nihkeäsit, onnistuin itseni lavalle kampeamaan ja nautin hyvin paljon. Siitä on taas aikaa, kun olen viimeksi saanut toteuttaa lavalla puhtaasti itseäni ja tehdä sitä, mitä rakastan; näytellä. En nähnyt muiden esityksiä paitsi vilaukselta, joten minulla ei ollut mitään käsitystä kisan kulusta. En todellakaan osannut ajatella, että ykkössija napsahtaisi itselleni, koska takahuoneessa tuijottelin vain hiljaa muiden pukuja ja mietin, miten Alexian kanssa oli tökkinyt ja miten muut olivat niin hienoja. Kiitos kuitenkin kaikille niille ihanille, jotka juttelivat kanssani ja olivat ihania ja piristivät ja cosplay-tarveihmisille (mammoille ja papoille), jotka olivat mahtavia hommassaan ja kiitos kaikille onnea toivottaneille. Olen ihan ymmyrkäisenä täällä. Onnea vielä kerran muille sijoittuneille! Olitte vaan super-cool-awesome! Ja Narudossu oli jälleen hyvä sen perusteella, mitä kuulin ja näin!


Shiro ja pokaali, koska Fuu potkaisi tyhjää keväällä.

Animecon ei tuntunut conilta, mutta oli silti loistava, ja totta kai kisan voitto kruunasi sen paremmin kuin mikään.

Fukka kiittää ja kumartaa!

PS: On niin hirveästi kirjoitettavaa, että voitte odotella merkintäryöppyä lähiaikoina.
PPS: Selitys otsikolle: jäimme lauantai-iltana lukkojen taakse Musiikkikeskukseen esityskisan kenraalien takia. Totesimme sitten, että siinä on hyvät zombie-leffan ainekset ja nimeksi tietenkin tulisi Musiikkikeskuksen verilöyly.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Onnistunut elämäni hamsterina

Hoi hoi!

Se tunne, kun huomaat, että olet keskittynyt aivan täysin toissijaisiin asioihin, vaikka jotain oli priorisoitu. Minä elän juuri nyt tuossa tunteessa tällä hetkellä. Muutenkin olen kai vähän pihalla, koska suunnittelin elokuvailtaa, kunnes muistin, että Kuopioon lähtö on huomenna ja pitäisi pakata sekä etsiä pukujen kaikki osat. Hööö... Voin vain kuvitella sen puhelun sisareltani mun aamulla, jos olisin unohtanut lähdön kokonaan.

Tarkoitukseni, oli keskittyä Alexiaan ja tehdä tätä ex-tempore-pukua vain sen varjossa. Noh... huomasin kiinnostuksseni olevan aivan muualla. Sain Alexian varjon sentään valmiiksi, vaikka en siihen ihan tyytyväinen ole ja ehkä myöhemmin teen joitain kohtia uudestaan. Ainakin omistan toisen täysin identtisen sateenvarjon kuin, mitä alkuperäinen oli.


Olen siis tällä viikolla löytänyt itseni työntouhussa muidenkin kuin cosplay-juttujen parissa. Silti olen onnistunut kaivelemaan asioita esiin. Tarvitsin tietyn laista sekä väristä kangasta ja useampaan otteeseen piipahdin kangaskaupassa sitä hakemassa. Ei onnea. Tiesin, että olen saman moista kangasta käyttänyt vuonna 2006... Onneksi tajusin kaivella laatikoita ja pusseja, koska lopulta löysin:

Sitä on reippaasti yli puolimetriä!
Jee! Jee! Ikinä en heitä vanhoja kankaita pois! Nyt sitten hamsteriluonteeni näytti hyvät puolensa! Tarvitsin tätä kohtuu vähän, mutta olin iloisesti yllättynyt kankaan määrästä. Ompelukone lauloi, silitysrauta suhisi ja minulla oli mitä halusin.


Huomaankin siis hifistelleeni ja viilaamaan pilkkua tämän puskista tulleen puvun kanssa, kun pitäisi keskittyä Alexiaan. Aika monella tasolla oikeastaan, mutta minulla onkin käsissäni uusi valmis puku. Onneksi tämä ei ole niin vakavaa.

Nyt yritän pohtia, mitä kaikkea laukkuuni tungen pukujen ja meikkien lisäksi. Minulla on paha tapa ylipakata, joten yritän olla nyt fiksu. Toisaalta tämä coni-reissu muuttui osittain kylpylälomaksi, kun majoitusta varailtiin.

Fukka kiittää ja nähdään Animeconissa!

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

3v. ja kitisee

Hoi!

Tämä blogivauva täyttää tänään 3 vuotta.

Jee!
Merkkipäivinä ja hautajaisissa aina muistellaan alkua tai kulunutta aikaa, mutta en lähde sitä sen suuremmin kertailemaan. Blogi elää, se on onnistunut alkuperäisessä tarkoituksesaan ja jotenkin ihmeellä olen kerännyt 100 lukijaa... WTF? Jotakin kivaa ja hauskaa minulla on kuitenkin tarjota; koska kaikki tuntuvat pitävän derp-kuvista, tarjoilen nyt niistä pienen kokoelman. Hieman alkaa huveta omat derp-arkistoni, koska olen niitä täällä jo niin hyvin jakanut. Eräästä GANGSTA-shootista kyllä löytyisi enemmän derppiä kuin laki sallii, mutta edes itse en kestä katsella noita kuvia, joten ihan suosiolla jätän ne julkaisematta. Jos niitä julkaisisin, voin vain kuvitella veriroiskeet seinällä, kun muut shootissa olleet ovat minut käyneet nirhaamassa.

Derpin lisäksi saatte taas jokusen huvittavan hakusanan, joilla jotkut ovat blogiini löytäneet. Osa niistä on enemmän kuin mysteerisiä... Mutta! Eteenpäin! Aloitetaan hakusanoista.

lokakuun tyttö ratkojat - Hämmentävällä tavalla nämä kaikki sanat oikeasti liittyvät jotenkin minuun.
varma ratkoja - Missä suhteessa?
suuri apinamies - Arvaan, että tämä on yhteydessä Zidaneen.
akryyli peruukki paloturvallisuus - Hyvä, että joku osaa ajatella myös tällaisia asioita.
cosplay elitisti blogi - Meh.
huoran tilaus oulussa - Täältähän tämä tieto varmasti löytyy.
kaivattu ratkoja - En ole käyttänyt omaani lähes kolmeen vuoteen... Eli ei ole kovin kaivattu.
akakabuto cosplay - En ainakaan heti ole tekemässä. On nimittäin lapsuuteni (elämäni) suurimpia pelkoja.
cosplay perseestä - Välillä joo.
anime vartalo - Et löydä täältä. Mene pois.
huoria - ...
nainen usvassa - Jaa...
naisen vartalo alasti - Toivottavasti tämä on joku harhalaukaus...
fretin kakka - MITÄ?
kangasväri hiustenkuivaajalla - Hmm... Täsätä voi saada ideoita...
lähes neuroosi ratkojat - Neuroosi... no joo.
Ja loppuun ehdoton suosikkini: häpykarva peruukki! - Siis MITÄ?! Oikeasti?

Ja kuveja:

Näistä peruukkikuvista saisi ihan oman merkintänsä.

Feat. Rorune


Olen jokin elukka.



Vakioilmeeni.
Tuorein tuotos. Feat. woodi.
Joo. Tämä ehkä käy synttäreiden juhlimisesta. Toivon tulevasta hyvin aktiivista, monipuolista ja derppaavaa, jotta olisi enemmän asioita jaettavaksi kummallisen bittiavaruuden ja sen seuraajien kanssa! Olkoon tulevaisuus yhtä antoisa kuin aika on tähän asti ollut!

Fukka kiittää!

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Liethregveel, kavereiden kesken Rulca

Moooi!

Nyt vihdoin olen päässyt käsiksi Desuconissa sunnuntaina otettuihin kuviin. Innostuin kai, koska kuvamäärä ei ollut mikään hillitön, mutta sain niistä revittyä irti, omasta mielestäni, aika paljon kivoja kuvia. Kaikkia en edes viitsinyt säädellä...

Olen ehkä nähnyt tällaisen kuvan ennenkin...


Kuvaajana toimi Rorune ja ihastuttavana Valdriguena woodi. Molemmat siis seikkailevat yaoi-mangassa Crimson Spell.


Ruruka on siis pyörinyt cosplay-listallani jo tämän blogin syntypäivistä lähtien. Peruukitkin olen omistanut lähes yhtä kauan. En tiedä varmasti, miksi Ruruka ei ole saanut potkua aikaisemmin, vaikka pidän hahmostakin kovin. Lopullinen päätös kai tuli viime keväänä ääneen pohtiessa, kun woodi sanoi, että Desucon kävisi hänen puolestaan hyvin Valille. Ja Jamesin valkoisuuden innoittamana sain lopulta Rurukan tehtyä. Yay sille!

I has some pupu powers!
Mitä sitä Rurusta sanoisi? Se on kiva päällä, vaikka skitsosinkin koko ajan, ettei puku menisi likaiseksi ja pöksyt meinasivat välistä tippua (huono minä). Lopulta ainoa näkyvä tahra, joka sunnuntaina pukuun tuli, syntyi siitä, kun itse astuin helmani päälle. En ole aivan varma sopiiko oma pallonaamani Rurukalle, niin hyvin kuin haluaisin. Ayano Yamanen nätit pojat ja kauniit miehet yleensä ovat pitkäkasvoisempia. Olen tietoinen, etten voi olla animua.

Eeppistä hiusten leijuntaa.
Emme valitettavasti saaneet huijattua itsellemme ketään Hallwil'ksi. Siksi ehkä hahmokemiat ovat vähän sekaisin. Val siis on sarjan päähenkilö ja hänen vastaparinsa on Hallwil. Ruruka on se vaivaantunut kolmas pyörä. Paitsi, että Ruruka ei ole asiasta vaivaantunut.


Vaikka sarjassa annetaan vähän väliä pientä vihiä siitä, että Rurukaa kiinnostaisi päästä Valin pöksyihin, silti heidän välillään tuntuu olevan molemminpuoleinen ystävyys. Yritimme (kai) viedä kuvien teemaa vähän siihen suuntaan. Mutta voi sitä kaikkea rivouden määrää, mitä suustani tuli koko sunnuntaipäivän ajan!

Ystävyyttä? Köh köh...
Koska kynnet olivat ihanat.
Ainakaan toistaiseksi ei Rurukaa olla näkemässä uudestaan. Se on kyllä hyvä puku 'äkkiä jotain kaapista johonkin' -tarkoitukseen.

Fukka kiittää!

Myöhemmin sitten Acon asiaa taas ja muuta höpötystä.