torstai 26. syyskuuta 2013

Duke and Bitches

Moi!

Mikähän siinä on, että aina tähän aikaan vuodesta näitä blogiin tehtäviä merkintöjä vaan kasaantuu ja kasaantuu? Muistan, että vuosi sitten oli ihan sama tilanne. Pakko kirjoittaa näitä pois mielestä, koska muuten alkaa rassaamaan. Kuitenkin nyt tarkoitus olisi kertoa hieman jotain Yuista ja Gakuposta muine vocaloid-juttuineen.

Pohjautuu erääseen fanart'iin. Kuvaajana Soffi.
Yui nyt ei ollut mikään kovin kummoinen tapaus. ainoastaan baby-kauluksen kaavoittaminen ja sukkien maalaaminen oli minulle jotenkin uutta. Minähän maalailin kolmet rumat tennissukat. Itselleni, woodille ja Soffille. Omat tietenkin ensimmäisenä ja niistä tuli tietenkin ne kaikista hirveimmät...

Näitä puolloja pyöri ympäri kämpää, kun kaikkien sukat maalattiin meillä.
Tosiaan kuvia tuli otettua Traconissa, mutta koska minulla uupui oikea peruukki ja Soffi-Mio puuttui kokonaan, niin en hirveänä tänne kuvia ainakaan nyt nakkele. Jotain höpöjä sentään saatte.

Kuvasi Soffi
Soffi kuvasi
Minulla on sellainen kutina, että K-ON!-tyttöjä tullaan näkemään vielä ehkä lisää. Näitä ja muita. Ja sitten siihen aiheeseen, mistä oikeasti on jotain kirjoitettavaa.

Koska emme oikeastikkaan saaneet otettua yhtään kunnon kuvaa puvuistamme sunnuntaina, nyysin kaikki lavakuvat sun muut anikista. Kuvaajana on toiminut Tapio Matikainen ellei toisin mainita.

Vaikka Gakupo ei ollut mikään maailman vaikein puku, jouduin taas hieman keksimään vippaskonsteja asioiden päällä pysymiseen. Olen hylännyt hakaneulojen käytön eli sitten Rikkun puvuissani ei ole ollut yhtään hakaneulaa kiinnittämässä asioita. Samaa linjaa jatkoin Gakupon kanssa ja olen huomannut, että uudet lempikiinnikkeeni ovat nepparit ja kuminauha.

Vähän on jo pöhöttynyt näin aamusta.
Gakupon solmiossa oleva koru on wonderflex'ä jonhon kiinnitin kuminauhan. Se toimii kuin hiusponpula ja pitää solmion sievässä nipussa. Myös kalvosit tai rannekkeet ovat kiinni osittain kuminauhalla. Halusin tehdä ne erillisinä osina, koska niiden peseminen olisi tuolloin helpompaa. Käsissä kun ovat ja luultavimmin ottavat osumaa enemmän kuin muut osat.

Kuvasin miäh
Eli kalvoseissa on täysin toimivat napinlävet, mutta myös nappien alla on lävet, koska niiden pitää näyttää kalvosin napeilta. Lisäksi kalvosien sisällä on kaksi kuminauharenksua, joista voin pujottaa käteni läpi. Näin kalvosit eivät lähde liukumaan käsivartta ees taas vaan pysyvät napakasti paikallaan.

Kuvasin miäh
Itse takissa ei ole napinläpiä syistä, että A) niitä ei näy referenssikuvassa toisin kuin kalvosien kohdalla ja B) inhoan napinläpien kohdistamista oikeisiin paikkoihin. Siksi päätin laittaa etupaneeliin vain valenapit ja nepparit oikeaksi kiinnitystavaksi. Toinen puoli paneelista on ommeltu takin miehustaan kiinni eli se aukeaa vain toiselle puolelle. Lisäsin myös vetoketjun, jolla takin keskietukohta saadaan pysymään paikoillaan, eikä paneelin alla tapahdu turhaa kankaan elämistä. Pohdin myös hakasia ihan vain autenttisuuden takia, mutta koska olen laiska, valitsin vetskarin. Näin takki pysyy paremmin muodossaan ja on helpompi pukea.

Sitten itse esitykseen. Sitä tuli harjoiteltua ja rakennettua kesän läpi aika satunnaisesti. Ensin vietimme päivät kahviloissa asiaa puiden ja suunnitellen sitten siirryimme harjoittelemaan pihalla varsinaista esitystä ja muutamien tanssisaliharjoitusten jälkeen esitys päätyi Tampere-Talon lavalle.


En edes muista, mistä idea esitykseen syntyi, mutta epäilyksistäni huolimatta, se sai kuitenkin tulta alleen aika nopeasti. Luulin, ettei kukaan halua lähteä mukaan tähän jokseenkin erottisvivahteiseen härdelliin, mutta toisin kävi. Olin jo muutenkin halukas tekemään tämän version Gakuposta, mutta esitys innoitti lisää.

Jossain kohtaa pohdimme kuitenkin uudenlaista roolijakoa, koska molemmat Soffi ja Rorune ovat oikeasti niin paljon pitempiä kuin minä (siksi horopopot). Mietimme olisiko siis miellekkäämpää laittaa joukon pisin eli Rorune Gakupoksi ja jakaa Lukan ja Meikon rooleja jotenkin minun ja Soffin välillä paremmin. Olen siinä mielessä onnellinen, että sain tehdä Gakupon, koska Rorune näyttää naisena niin paljon kuumemmalta kuin minä. Myöhemmin hän myös tokaisi, että hänellä ei ehkä olisi riittänyt pokka kaikkien lääppimiseen.


Ihan alkusta asti oma ajatukseni oli, että pystyisimme tuomaan lavalle cosplay-esityksen, joka olisi jotain uudenlaista. Taistelu-, tanssi, medley- ja epämääräiset monologiesitykset ovat mielestäni jo nähty. Ainakin näin perus kaurana, mutta hyvin tehtynä kaikki on hienoa ja katsottavaa. Siksi kai Duke Venomania's Madness kolahti esitysideana. Se on teemaltaan ihan erilainen kuin mitä mikään, mitä itse olen nähnyt cosplay-piireissä. Juurikin sen astetta aikuisempi tyylisuunta viehättää. Olin myös hyvin iloinen, kun saimme ämpätä esitykseen vielä niin vahvaa symboliikkaa. Nauhojen kanssa pyrimme pitämään ne kaukana voimistelunauhojen pyörittelystä, mutta silti sillä tasolla, että ne ovat selkeästi osa esitystä. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin rekvisiitta, jota ei oikeasti käytetä mihinkään.

Oma osuuteni varsinaisesta esityksestä ei mennyt nappiin. Tein monia virheitä, joita yritin harjoituksissa välttää. Nuo virheet olivat sellaisia, jotka olisi saanut karsittua pois, jos oikeasti mukana olisi ollut ohjaaja, joka napauttaa teleskooppivarsikirveellä aina virheen sattuessa. Sellaista luksusta ei kuitenkaan ollut ja itseäni harmmittaa. Kengät eivät olleet mitkään parhaat ja huomasin esityksen aikana jaloissani hieman väsymys tutinaa, mikä laittoi jänskättämään, että pysynkö edes pystyssä esitykssen loppuun. Myös oman roolini staattisuus vähän jäi kaivelemaan, mutta se ehkä tasapainotti muuta esitystä.

Soffin ilme ^^
Olen hirveän ylpeä ja iloinen, että pääsimme kisassa kolmannelle sijalle. Tämä kuitenkin on koko ajan ollut minulle vain ja ainoastaan hauskaa ajanvietettä -projekti. Sanoin useasti siitä, että minua ei haittaa, vaikka emme ikinä pääsisikään esityksen kanssa lavalle, koska sen tekeminen yhdessä oli itsessään niin palkitsevaa.

Emme kerenneet tuomareiden palautteeseen Traconissa, mutta olemme olleet yhteydessä cosplay-vastaavaan ja saaneet palautteen kahdelta tuomarilta. Muita vielä odotellessa. Ja jos tätä sattuu joku tuomaristosta lukemaan: Meillä EI ollut lip-sync'a. Emme missään kohtaa yrittäneet laulaa. En minä eikä kukaan muukaan.

Nakkaan tähän loppuun vielä linkin ainokaiseen tallenteeseen, mikä esityksestämme tähän mennessä on julkaistu. Kiitos siitä mene ひとり'lle, joka tuon videon otti.

Fukka kiittää ja kumartaa.

PS: Olisin halunnut, että esityksemme nimeksi tulee Astetta aikuisempi, mutta muut eivät suostuneet :B

perjantai 20. syyskuuta 2013

Liikaa ideoita!

Hoi hoi!

Ömm... Ajattelin kirjoittaa jotain vähän vielä Gakuposta ja Yuista, mutta tulikin jotain kiirellisempää eteen, joten heistä myöhemmin. Tässä olen hirveän kuumeisesti pohdiskellut, että mitä haluaisin tehdä Chibiconiin. Alkuperäinen suunnitelmani oli pitää hieman taukoa ja käyttää vaikka Gakupoa tai Alexiaa Chibissä, mutta sitten tajusin... Chibicon on marraskuussa! 9.11. eli siihen on ihan tolkuttomasti aikaa! Toisaalta se on myös ihan nurkalla, joten nyt olen tuli persiin alla ja poljinjalka vipattaa. Pitäisi keksiä jotain äkki, että saan tilattua peruukin, mutku liikaa vaihtoehtoja... Nyt esittelen ideoitani ja pukuvalintaani on mahdollista siis vaikuttaa, jos siltä tuntuu.

Ihan ensimmäisenä olisi mielen päällä eräs vuoden mukana roikkunut herra nimeltään Himura Kenshin.


Kenshinille olisi peruukki jo olemassa, jonka suhteen itkin jo aikaisemmin, hakaman kaavat on piirrelty ja miekasta saisin kivan propin tehtäväksi, mutta edelleen askarruttaa tuon tupen tekeminen. Sekä se, että pystynkö bindaaman tissejäni sivuun. Se ei ole mikään pikkujuttu, kun kuppikoko on C-D luokkaa... Ostin jo urheiluteippiä, että voin testata kuinka hyvin moinen operaatio sujuu.

Kenshinin peruukki on niin ihana. Eikä mene edes sotkuun!
PS: Haluan taas värjätä tukkani oranssiksi.
Peruukia kokeiltuani päähäni ponnahti eräs hahmo, jonka olen pitkään halunnut tehdä, mutta jota en vain koskaan muista. Ponyo rantakalliolla -elokuvassa esiintyvä typerääkin ihanampi hassu herra Fujimoto vei minut mukaansa ensinäkemältä.

Eipähän tulis kylmä, mun pitää topata takkia niin paljon.
Asiasta kerran mainittuani eräs ilmoitti, että hän voi myös alkaa minulle Ponyo'ksi. Saa nähdä pitääkö tuo lupaus vielä. Hätätapauksessa tuo Kenshinille tarkoitettu peruukki menisi myös Fujimotolle.

Ja koska tälle siniselle linjalle lähdettiin niin...


Aqua Kingdom Hearts Birth by Sleep'tä. Aquassa olisi vähän enemmän hommaa, mutta pääsisin leikkimään trikoon ja saumurin ihmeellisten ominaisuuksien kanssa. Korsetti on myös aina plussaa ja antaisihan tämä harjoitusta Wonderflex'in käyttöön sekä voisin kokeilla polyuretaanivaahdolla leikkimistä myös Aquan Keyblade'n kanssa (nyt kun kämppäni on kerrankin pysynyt siistinä puvuntekoprosessin ajan).


Toinen jo pitkään perässä raahautunut hahmo olisi Mikan Air Gear'stä. Haalari olisi ihana tehdä ja kaikki pikku pinssit sekä tilpehöörit siihen päälle. Mikan'illekin on peruukki olemassa ja sen olen jo kertaalleen kerennyt esitellä.

Väri vähän heittää.
En tiedä, miksi haalin listalleni sinisiä hahmoja, kosk oikeasti vihaan sinistä väriä aivan vietävästi, mutta sininen se on tämäkin nainen. Elizabeth Persona 3:ta.


Olen jo niin pitkään halunnut tehdä jonkin Persona hahmon ja tähän väliin Elizabeth sopisi todella hyvin. Hattu olisi uusi kiva juttu eivätkä nuo kengätkään enää hirvitä Gakupon kenkien jälkeen. Saisin myös tilata uudet piilolinssit hyvällä tekosyyllä. Vanhat keltaiset nimittäin kuolivat, vaikka en niitä juuri kerennyt käyttää.


Sitten onpi Quistis Final Fantasy VIII:ta. FF-kutsuu minua ja tällä hetkellä poden pientä harmistusta siitä, että edellisestä FF hahmosta on niin kauan. Olen halunnut tehdä Quistis'n SeeD-uniformun jo ihan cosplay-harrastukseni alkuajoilta, mutta en vain koskaan ole saanut aikaiseksi.


Ja jotain, joka tuli ihan puskista... Tai ei nyt ihan. Olen herätellyt eloon pitkään uinunutta ihastusta Naruto'on sarjana lähes koko kesän ja alkusyksyn. Kakashi olisi vain yksi vaihtoehto kaikista niistä monista hahmoista, jonka haluan tehdä. Syy: tuo liivi! Minä haluan tehdä tuon chuunin-liivin! Haluan koetella taitojani myös tuon peruukin kanssa. Moni hahmo, jolla tuo liivi on, houkuttelisi. Shikamaru on yksi, mutta koska tuo sisareni mun on thenyt ja  haluaa tehdä Temarin... niin ei. Kakashista vielä ehkä menisin... Oikeasti haluan vain tehdä tuon liivin.

Toistaiseksi mieleeni ei ole juolahtanut muita hahmoja tai sitten en taas muista niitä. Sen siitä saa, kun ei kirjaa kaikkia ajatuksia ylös... Ajatuksia näistä hahmoista saa siis heitellä tähän suuntaan ja ihan muutkin hahmoideat ovat tervetulleita, sillä nyt tuntuu siltä, että innostun lähes mistä tahansa. Haluan päästä äkkiä ompelemaan!

Fukka kiittä!

PS: Ottakaa loppuun vielä kuva Yuin uudesta peruukista, vaikka siinä ei vielä ole juuri mitään nähtävää. Vähän se on vaaleampi kuin Alexian peruukki, mutta muuten aika lailla samaa laatua ja mallia.


tiistai 17. syyskuuta 2013

Luopio, Klooni ja Haaremi - Tracon 2013

Heips!

Traconista on palattu ja olen jopa saanut keräiltyä kuvat ympäristöstä. Hillittömät odotukseni palkittiin, vaikka ei aivan odotuksien mukaan. Osa tapahtumasta meni ihan blörinäksi ja osa oli taas aivan huippua.

Nyt lyön päätä seinään ihan oman selkään puukottamiseni takia. En nimittäin kerennyt käydä juuri missään ohjelmassa... Suunnitelmia oli mennä katsomaan vaikka ja mitä, mutta aika... mihin se meni? Lauantain ohjelmista olin kahdessa. Aamusta tanssin Sorsapuiston reunalla ja illasta kävin katsomassa WCS-karsinnat ja muut cosplay-kisat. Siinä se.

Lauantain pukuna minulla oli tosiaan K-ON! Yui. Kloonimekot ovat siis peräisin K-ON!-elokuvan lopputunnarista. Eipä meidän ryhmää tainnut kovin monni tunnistaakaan, koska kaikilla tytöillä on myös erilainen hiustyyli tuossa videossa.

Azy-nyan: Kangaskasa, Yui: Miä, Ritsu: woodi, Mugi: Rorune ja Kuvasi Soffi.
Mio uupui sittenkin, mutta tarkoitus olisi kuvata näitä asuja kunnolla vielä myöhemmin ja varmaan pyörähdämme myös jossain ensikesän tapahtumassa näiden kanssa sitten koko porukalla. Oma uusi peruukkinikin jätti saapumatta, joten menin Yuin vanhalla peruukilla. Tänäänhän se sitten tupsahti postiluukusta sisään... Tässä vielä se lähde video.

Yritimme hieman K-ON!-tyttöjä kuvata, mutta saapi nähdä jaksanko ainakaan itse säheltää Photoshop'n kanssa niin paljon, että saisin isompaa kuva merkintää aikaiseksi. Vähän olivat kuvat suttuisia ja oma taitoni ei varmaan niiden muokkaamiseen hirveästi riitä.

Lauantain kisat olivat miellyttävää katsottavaa. Jotenkin viimeaikoina jäänyt tuo kisojen katselu vähemmälle ja siksi olikin kiva pitkästä aikaa katselemaan kovatasoista ja sujuvaa kisaa. WSC ei ehkä esitysten puolesta ollut tänävuonna niin huikea kuin odotin (šakin pelaajat oli parhaita!). Aika samaa kauraa kuin ennenkin on nähty, mutta voitto meni kyllä oikeaan osoitteeseen! Onnea matkaan!

Pukukisat taas menivät ohi niin vikkelään, etten juuri muista niistä mitään. Ehkä näinkin monen kisan työntäminen samalle päivälle on jo ihan hömpötystä. Tuli semmoinen olo, että toisia sarjoja pönkitetään taas niiden "toissijaisten" kustannuksella.

Ottakaa tyhmää teinipeiliperseilyä, koska tämä tiivistää oman Tracon-tunnelmani aika hyvin.
Sunnuntai oli taas ihan järjetön päivä. Kiirettä oli, koska oho hups olin taas kisassa. En kylläkään yksin, vaan kavereiden kanssa olimme lyöneet hynttyyt yhteen ja esiinnyimme viiden hengen voimin esityskisassa. Esityksen idea oli minun satunnainen päähänpistoni, jonka joskus esitin ääneen ja josta ihmiset jostain syystä sitten tykkäsivät. En tiedä.

Kisa meni ihan loistavasti. Itseäni meinasi jännittää muiden puolesta hirveästi, koska mukana oli ihmisiä, jotka eivät ole juuri kisanneet saati esiintyneet. Omaa perus 'olen paska' -angstia meinasi olla ilmassa takahuoneen puolella, mutta sitten aina käänsin päätä ja näin ihanat naiset ja kaikki oli taas hyvin. Kaikki vetivät hienosti! Uuh aah ootte kuumia. Love you all Bitches! Ei haittaa yhtään, että sijoituttiin, koska oli se sen arvoista. Olen myös intopiukeana, kun tuomaristo mainitsi perusteluissaan symboliikan. Tuollaista herkkua harvoin kuulee cosplay-esityksistä.

Ainoaedes jotenkin edustava kuva meidän puvuista koko päivältä. Ollaan hirveen ilosia :D
Kuvasi Kide.
Meidän poppoo siis koostui seuraavanlaisesti: Luka - Soffi, Meiko - Rorune, Miku - Pipa, Gumi - woodi ja Gakupo - Miäh. Ja onnittelut muille voittonsa keränneille! Olitte huippuja!

Sunnuntain kisan järjestelyt eivät mielestäni olleet kuitenkaan hirmu hyvät. Esityskisalaiset eivät päässeet testaamaan lavaa ennen esityksiä. Onneksi sentään kerkesimme katsoa oman porukan kanssa vähän paikoituksia. Tässä kohtaa ehkä tulee esille kisojen epätasa-arvoisuus. Esityskisassa vain esitys arvioitiin, ei pukuja. Miksi siis ei annettu mahdollisuutta hioa esityksiä kunnolla kuntoon sillä, että olisi saanut käydä ne pari kertaa läpi lavalla? Uskoakseni vastaus on NCC. Ymmärrän, että NCC:n kohdalla kyseessä on SM-tason kisa, mutta siinä puvulla on aika iso osa arviointia. Myöskään ryhmillä ei paljon ole valinnan varaa, jos haluaa isoihin kisoihin lähteä. Yksilöillä sentään on. Typerää sanon minä. (Luultavasti auon päätäni näiden asioiden tiimoilta myös myöhemmin).

Valitettavasti emme päässeet tuomarien palautteeseen, koska juoksimme suoraan kisasta tuli perseen alla junaan, koska kerrankin VR oli aikataulussa. Pyydän anteeksi siltä cosplay-mammalta, jolle töksäytin rumasti 'ei kerkeä', kun hän oli meitä ohjeistamassa palautteen suhteen. Olin koko sunnuntain päivän ihan perse huonosti nukutun yön takia.

Tracon ei ollut sillä tavalla huippu kuin odotin. Olisin halunnut päästä käymään ohjelmissa enemmän, mutta kivaa oli silti. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ainakin Chibiconin, se nyt on varmaa, mutta voin keksiä muutakin.

Fuu kiittää!

torstai 12. syyskuuta 2013

Ihan mielissään odotan

Terve!

Tracon on ihan kohta! En kestäääääää! Pääsee Tampereelle ja saa matkustaa huippujen ihmisten kanssa! Ja molemmat puvutkin on niin kivoja! Näillä näkymin Tracon tulee olemaan jotain parasta.

Mutta siis... joo... Gakuposta ei viimeksi ollut juuri mitään näytettävää, joten ajattelin vähän vilauttaa sitä täällä ennen Traconia. Tykkään tästä puvusta ihan älyttömästi, vaikka en ole varsinaisesti sitä vielä päässyt käyttämään


Takki siinä kunnossa, mitä se oli eilen illalla. Napit vaan pitää ommella ja sitten on koko miekkonen valmis. Rurukan ja tämän jälkeen en halua edes nähdä vinokaitalenauhaa vähään aikaan. En muutenkaan tykkää käyttää moista, mutta nyt se jo suorastaan tulee korvista ulos.

Pöksyt ja kengät
Tein uudet housut. Aluksi mietin, että olisinko käyttänyt Rurukan tai Jamesin housuja, mutta molemmat olivat hitusen väärän malliset. Tein sitten pikapikaa Gakupolle ihan omat pöksyt, joista tuli erittäin hyvät vaikkakin ovat hyvin piukat. En myöskään halua tehdä enää mitään valkoista vähään aikaan. Varsinkaan housuja.

Kengät olivat äärettömän hirveät jo itsessään, mutta päälisten kanssa ne suorastaan huutavat horoa. Virallisesti hirveimmät omistamani kengät. Ensimmäistä kertaa oikeasti liimasin pääliset kenkiin ja lopputulos olikin yllättävän hyvä. Ei mitenkään sitä laatuluokkaa kuin joillakin, mutta omaksi tuotoksekseni ovat ihan hillittömät.


Pikkuyksityisköhtien kanssa huomasin taas sen, miten paljon rakastan maalaamista. Gakupon solmiokoru sai minut hyvin iloiseksi. Alan myös ehkä hallita tuon wonderflex'n käytön paljon paremmin. Sitäkin pitää vielä harjoitella työstämään, mutta nyt ehkä hoksasin jotain.

Yuille ja muille K-ON! -tytöille on maalailtu sukkia ja lyhennelty helmoja. Kohta pitäisi alkaa pakkailemaan, että kaikki tavara oikeasti löytää tiensä Tampereelle.

Fukka kiittää ja nähdään Traconissa!

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Elmukelmun taikaa ja muita jännittäviä kertomuksia

Moro!

Tracon lähestyy ja puvut edistyy. Tämä viikko onkin ollut täynnä puvuntekoa ja teatteria. Edelleen kaipailen Yuin uutta peruukkia, mutta onneksi on vielä aikaa. Vaikka aikaansaannoksia on paljon, en silti viitsi ryöpyttää kuvilla niistä, koska suurin osa edistyksestä on paperimuodossa. Kaavoja olen siis hurjasti piirrellyt.

Yuin mekko on lähes valmis. Hihansuut ja helma ovat viimeistelemättä ja nappeja sekä nauhaa puuttuu, mutta muuten kaikki on. Mitään erikoista sanottavaa mekosta ei ole. Ensimmäistä kertaa tein baby-kauluksen, mutta muuten oli tuttua juttua. Pääsimpä vihdoinkin myös testaamaan uutta piilovetoketjunpaininjalkaani, jonka ostin jo kesän alussa. Toimii oikein hienostii!


Kuten sisareni mun asian ilmaisi: näyttää ihan sairaalavaatteelta. Kyllä, valitettavasti, mutta ilmeen pitäisi muuttua, kunhan napit saadaan paikalleen. Tulisi nyt vaan se peruukki...

Gakupon kaavat sain tosiaan tehtyä ja takin kangaskin on ostettu.  Tein myös kengänpäälisiin kaavat uudella menetelmällä. Lakanakankaan kanssa sählääminen on aina ollut hirveän hankalaa, kun olen kengänpäälisiä tehnyt. Nyt löytyi tekniikka, josta tykkään. En siis ole moista itse keksinyt. Ja ostin Gakupolle hirveimmät kengät, mitkä olen koskaan omistanut. Onneksi olivat halvat.


Elmukelmutin lähes koko jalkani (tai oikeastaan sisareni mun teki sen) sitten vähän maalarinteippiä sinne ja tänne, tussilla merkitsin saumojen kohdat, lisää teippiä ja palasiksi koko homma. Helppoa ja siistiä. Ainoa vaan, että tarvitsee kaverin.


Tällaiset niistä sitten tuli. Jouduin kylläkin vielä saksimaan näitä useampaan osaan tuosta kärjen kohdalta. Loput puvusta tulevat luultavasti aika hujauksessa, koska vain ompelu on jäljellä. Ai niin... peruukkia kyllä pitää vähän vielä saksia.

Kaikki siis hyvällä mallilla. Fukka kiittää.