keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Täpinöissänsä

Moi!

Tässä on tullut taas elettyä hiljaiseloa cosplay'n puolella, joten tämä on vain pikkuinen tilannepäivitys. Ihan vain siksi, että teen taas muita ompeluita, jotka ovat lykkääntyneet pienen kehon vikailun vuoksi (tortcollis olet perseestä). Hommat kuitenkin alkavat olla vihdoinkin lopuillaan, joten voin jo alkaa ajatelemaan omia pukuhommia ihan tosissani.

Tarkoitus olisi pyyhältää taas Lahteen talven sydämessä ja kohdata Desucon Frostbite K-18 vol. 2, mitä odotan hyvin innoissani. Pieni vilkaisu ohjelmakarttaan ilahdutti minua suuresti. Kiinnostavaa ohjelmaa näyttää olevan ihan liikaa. Viimevuotinen Frostbite oli yksinkertaisuudessaan niin kiva kokemus, että odotukset tälle vuodelle ovat kohtuu korkealla.

Mutta niitä pukuja! Huutelin jo aikaisemmin vähän niistä puvuista, jotka kummittelevat takaraivossa ja joita olen jo vienyt eteenpäin. Ihan alkuun suunnitelmani oli tehdä Frostbiteen molemmat versiot Ichijosta lauantaille poika ja sunnuntaille tyttö, mutta ensimmäinen tilaamani peruukki oli täysi susi, joten innostus lopahti.

Tämä ei ole se, mitä tilasin.
Saa ostaa pois.
Kingdom Hearts DDD:n läpipeluu sai taas niin paljon tunnetta pintaan, etten mitenkään voi olla tekemättä Aquaa loppuun. Innostus on liian suuri. Toiselle päivälle Frostbiteen on siis luvassa Keyblade-mestaria ja ihan hillitöntä hypetystä omalta osaltani ainakin. Jos omaat suuria tunteita pelisarjaa kohtaan, tule ja jaa ne kanssani! Luulen, että lähipiirillä alkaa palaa jo käpy kanssani.

Aqua-baby
Lähestulkoon kaikki materiaali neitiä vasten on jo. Muutama kangas pitää vielä tilata, mutta heti ensiviikon jälkeen olen vapaa ja pääsen iskemään kynteni kaikkiin ihanuuksiin. Jotain uutta ja jännittävää ajattelin tässä kokeilla, jahka saan auton lainaan ja pääsen ostoksille. Olisi tarkoitus lähteä väkertämään EVA-vaahtolevyistä osasia ja katsoa, millaista materiaalia se on työstää. Mielenvikaisuus Stellan ja Naruton jäljiltä on vielä jossain olemassa, joten värjäyshommiinhan sitä sorruttaan taas (oikeasti haluan vain eroon sinisestä kangasväristä, mikä jäi opparihommista yli).

Keybalde'n tulen tekemään myös, mutta hieman vielä phdin, minkä niistä ja mistä materiaaleista. Worblaa olisi melkein kokonainen jättirulla. Pitää vain potkia itseä persiille ja hävittää ainainen 'käytän sitä sitten johonki tärkeämpään ja hienompaan juttuun' -asenteeni (kaikissa peleissäkin pihtailen aina super-item'tä ja lopulta en käytä niitä koskaan).

Tällä kaudella olen hurahtanut niin moneen sarjaan, etten malta pysyä housuissanni. En oikeasti muista, milloin viimeksi tai edes koskaan olisin seurannut näin montaa sarjaa yhtä aikaa reaaliajassa. Psycho Pass'n toisesta kaudesta huutelinkin jo ja Parasyte the maxim oli helmi, jonka kaltaista olen kaivannut elämääni. Himo tehdä joku hahmo kummastakin nousi. Ehdottoman voiton vei Psycho Pass, kun sain muistutuksen Frostbiten kunniavieraasta, Ken Urobuchi'sta.

Psycho Pass tursuaa ihania ja mielenkiintoisia hahmoja, mutta koska saan pitkästä aikaa tehdä ihan minkä hahmon haluan, ilman ryhmää ja sen asettamia rajoitteita, joten valitsin sen, jota en muussa tilanteessa voisi ehkä tehdä.

Tsunemori Akane
Akane on päähahmo, jonka näkökulmasta tarina kerrotaan. Neiti on lyhkäinen, joten ryhmässä tuskin sopisin neidin kenkiin. Akane ei ole ykkössuosikkini hahmoista, mutta pidän kovin. Vähän uudenlaista meikkiä olisi tarkoitus kokeilla tässä, koska Akanen silmien muoto on hyvin paljon erilainen kuin, mitä olen tottunut tekemään. Muuten vaatetus ja peruukki ovat aika perushuttua. Pyssykkää aion rueta väsäämään vasta siinä vaiheessa, kun tämän ja Aquan vaatteet ja Keyblade ovat kokonaan valmiita. Priorisoin avainkepukan ihan vain tunne syistä. Sitten jos ja kun pyssykkää väsäilen, olisi tarkoitus lähteä sähläämään valojen kanssa. Iik!

Päivistä en vielä tiedä. Vähän pohdin haluanko laittaa Aquan vai Akanen lauantaille. Perjantain pukuna on varmasti Akane, jos edes mitään pukua niskaani vedän. Saa nähdä.

Fukka kiittää ja toivoo, että jo ensikerralla olis kunnon asiaa taas.

PS: Lukijat, mistä teitä tulee? Lupaan jotakin jännää jossain välissä, kuhan on aikaa.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Kisoista lavan takana

Heissan!

Jälleen kerran puin asioita, mitkä vain on pakko saada pois systeemistä. Asioita, jotka ovat minua rassanneet pitempiä aikoja. Asiaa kisoista ja kisaajista. Asioita, joista tykkään kyttyrää. Jokseenkin raskasta tekstiä luvassa. Tämän ulos saaminen on tökkinyt niin monella tavalla, että alkaa jo ärsyttää...

Hyvin paljon on puhuttu yleisön käytöksestä cosplay-kisojen aikan ja esitysten välissä. Nyt kännän pelilaudan ja aion rumasti osoitella kisaajia ja heidän käytöstään lavan takana ennen kisaa ja sen aikana. Jo pitkään olen saanut repiä hiuksiani cosplay-kisojen takahuoneissa syystä tai toisesta. Jo ihan ensimmäisessä cosplay-kisassani huomasin, että ihmisiltä puuttuu tietynlainen tieto ja ymmärrys. Suurimmaksi osaksi ihmiset kisojen takahuoneessa ovat ihania ja osaavat ottaa muut huomioon, käyttäytyä ja olla sievästi, silti välistä meinaa otsasuoni tykyttää cosplay-kisojen takahuoneessa. Itselläni on moneen otteeseen tehnyt mieli hakata päätä seinään takahuoneessa. Suurimmaksi osin ihan omista syistäni, mutta asiaa ei ole ollenkaan auttanut tietyn tyyppinen käytös samassa tilassa.

Osoittelen.
Minä pidän cosplay-kisoista, varsinkin sellaisista, joissa on esitys. Vaikka takahuoneessa palloilun takia en kisaa kunnolla näkisikään, haluan silti seurata kisaa niin hyvin kuin pystyn. Yleensä tällaisten kisojen jälkeen kaivan videoita internetin ihmeellisestä maailmasta, mutta silti paikan päällä haluaisin pystyä seuraamaan kisaa, vaikka takahuoneessa olenkin. Tiedän, etten ole ainoa tämän mentaliteetin omaava. Aina ei oman jännityksen takia keskittyminen riitä tai kisaa on oikeasti hankala seurata takahuoneesta käsin, silti pyrin antamaan muille rauhan seurata kisaa, jos he niin haluavat. Kaiken moinen ylimääräinen peeloilu ja älämölö kisan aikana takahuoneessa vaikeuttavat ja häiritsevät kisan seuraamista takahuoneesta käsin. Varsinkin, jos kisaa voi seurata vain korvilla ilman, että näkee, mitä lavalla tapahtuu.

Rassaako?
Ainakin itselleni jo ala-asteella on koulunäytelmien yhteydessä opetettu ja tehty selväksi, että, kun lavalla tapahtuu, niin lavan takana ollaan hiljaa. Jos tarvitsee puhua, niin kuiskataan (joissain hyvissä puitteissa pystyy kyllä normaalilla äänellä puhumaan), ja yritetään muutenkin pitää ylimääräinen meteli minimissä. Tämä ei kuitenkaan tunnu olevan aivan selvä ihan kaikille. Se, mitä ala-astella sanottiin pitää paikkaansa; kaikki ääni lavan takaa yleensä myös kuuluu yleisöön. Muutaman kerran olen itse ollut kisassa, jonka jälkeen yleisössä olleet kaverit ihmettelivät lavan takaa kuuluvaa mölyä ja itse osasin aika hyvin sanoa, mistä salaperäinen ääni oli peräisin. Se metelin pitäminen ei ainoastaan ole turhanpäiväistä hälyääntä yleisölle, vaan myös hyvin epäkunnioittavaa muita kisaajia kohtaan. Yleensä kisaajat eivät tunne toisten kisaajien esityksiä millään tasolla. Lavan takana ”ei voi varautua” siihen, että tietyssä kohtaa, kun toisen esityksessä tulee se dramaattinen hiljainen hetki, osaa pitää turpansa kiinni. Pahimmilaan voi omalla älinällään pilata toisten esityksestä tunnelman kokonaan. Herkkä ja tunteikas kuolema vesittyy täysin, kun jostain raikaa remakka nauru esityksen läpi.

Eli tyst nu
On eräs asia, jota en ymmärrä edes arkisissa tilanteissa, saati sellaisissa, joissa ihmiset ovat jännitystäpinöissä, hermostuneita tai kireitä (tai muuten vaan conipäissään). Tämä asia on ylimääräisen melun tuottaminen ja tarkemmin sanottuna musiikin soittaminen julkisissa paikoissa, jossa se ei varsinaisesti kuulu mihinkään. Yksittäiset j-poppia ränkyttävät kojut coneissa ja ulkoilmatapahtumat ovat asia erikseen, mutta esimerkiksi junissa, rannoilla, conien käytävillä ja varsinkaan cosplay-takahuoneissa musiikin rallattamista en kestä enkä ymmärrä. Tähän on muutama syy: kaikki ympärillä olevat eivät välttämättä pidä valitusta musiikista, se voi häiritä puhumista, mikä nostaa yleistä äänitasoa, se voi itsessään nostaa äänitasoa toisille sopimattomaksi ja useimmiten luo turhaa kakofoniaa. So why? People why? Cosplay-kisoissa moni varmasti jännittää ja tuntee jos jonkin moista tutinaa (minä angstaan), kukaan ei oikeasti tarvitse ylimääräisiä ärsykkeitä tai stressitekijöitä missään muodossa, kun ollaan valmistautumassa kisaan. Oman esityksen harjoittelu kerran tai pari on asia erikseen, mutta siinäkin hetkessä suosittelisin siirtymään vähän syrjäisempään kolkkaan. Jos jostain ihmeen syystä näkee tarpeelliseksi ränkyttää musiikkia kaijuttimesta, kun korvakuullokkeet on keksitty, cosplay-takahuoneessa, on suotavaa edes kysyä muilta tilaa käyttävlitä, että onko se OK. Sitten vasta, kun on saanut myöntävän vastauksen kaikilta, antaa soida. 

Ärsyttääkö?
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että lavan takana jutellaan ja tutustellaan ihmisten kanssa. Se on oikein muikeaa minustakin, mutta pitää myös antaa rauha esityksille ja muille takahuoneen käyttäjille. Älinän tulisi loppua tai edes huomattavasti vähentyä kisan alkuun. Joskus vähän lipsahtaa, mutta anteeksi-sana on olemassa. Harvoin takahuoneessa ollaan yksin, jolloin ei tarvitse ottaa ketään muita huomioon. Siksi pitäisi muistaa se, että muut saattavat tarvita rauhaa keskittymiseen ja valmistautumiseen. Tuntemattomien ihmisten keskellä ei voi tietää, mikä ketäkin ärsyttää ja rassaa tai millä mielellä ollaan tänään liikkeellä. Kenenkään ei pitäisi joutua poistumaan kisavalmisteluihin tarkoitetusta tilasta vain siksi, että muut kisaajat tekevät siellä olemisen hankalaksi.

Ahistaako?
Sitten yksi ihan käytännön seikka, mikä pitäisi oppia jo päiväkodissa; toisten tavaroihin ei kosketa ilman lupaa. Tästä olen oikeasti kunnolla kismiintynyt. Kerron tarinan. 2012 Traconissa Operaatio Fredrikin kanssa olimme mukana esitykilpailussa GTO-ryhminemme. Meillä oli jonkin verran rekvisiittaa esitystä varten. Lavaharjoitusten jälkeen ne jätettiin tiettyyn paikkaan, mistä cosplay-mammat osaavat ne lavalle viedä, lavan taakse odottelemaan esitystä. Rekvisiittaan kuului pitkähkö pätkä köyttä, jonka piti esitystä varten olla selvä. Sattumoisin ennen esitystä, lavalle menoa jonotellessa, huomasimme, että joku perse oli solminut köyden hirttosolmulle. Onneksi se huomattiin ennen lavaosuutta, koska, jos ei olisi, se olisi voinut pilata yhden oleellisen osan koko esityksestä. Toisten tavaroihin ei kosketa. Jos haluaa näplätä jotain, mikä ei ole omaa, pitä kysyä lupa. Jos ei ole ketään keltä kysyä lupa niin, tavaroihin kosketaan vielä vähemmän. Ne eivät ole sinun, sinä et tiedä, miksi ne ovat siellä, kenen ne ovat tai mitä niillä tehdään, joten älä koske niihin! Käsittämätöntä, ettei tämä ole päivän selvää.

Hämmentääkö?
Takahuoneessa on myös hyvä antaa muille tilaa. Cosplay'ssa yleensäkkin toiset tarvitsevat enemmän ihan konkreettista tilaa pukuineen ja muine härpäkkeineen kuin toiset. Se ei kuitenkaan ole varsinainen pointtini tällä kertaa. Palatakseni ensimmäiseen, missä puhuin halustani seurata kisaa; olen huomannut muissa saman ominaisuuden, kun ihmiset ovat tukkineet lavalle vievät kulkuväylät töllistelläkseen kisaa. Vaikka yleensä tällaisissa tilanteissa tietä yritetään tehdä, kun kisaaja on palaamassa lavalta, ei se silti aina riitä. Kaikilla vaikuttaa olevan niin hirvittävä tarve pitää kiinni siitä omasta eturivipaikasta oven suussa, että sitä tietä ei maltela antaa kunnolla. Myönnettäköön, että tähän olen törmännyt lähinnä vain pikkuisissa kisoissa. Pidetään ne kulkuväyltä kulkukelpoisina, jooko? Älä pysähdy putkessa.

Ketuttaako?
Hyvin moni näistä asioista on vain muiden huomioon ottamista, arvostamista ja hyvää käytöstä. Pienillä asiolla on merkitystä, kun ollaan vakavan paikan edessä. 'Cause cosplay is serious business, mates. En tiedä olenko ollut todistamassa ja uhrina sabotointiyrityksille, vai mistä on ollut kyse, kun omalle kohdalle on sattunut näinkin paljon ikävää käytöstä cosplay-takahuoneessa. Tämä ei oikeasti ole niin negatiivista kuin tämä teksti antaa ehkä ymmärtää. Asia jotenkin paisuu, kun kaikki on ympätty yhteen. Näihin aiheisiin liittyviä tapauksia on sattunut siellä sun täällä. Harvemmin kaikki perseily samaan kisaan tiensä löytää. Nyt tämä on varsinainen negaatioryöppy. Silti mielestäni pohdinnan aihetta. Ei voi tietää, miten jännätäpinöissään joku takahuoneessa on tai kuinka huonosti edellinen yö on tullut nukuttua. Siksi suosittelen välttämään turhaa ylimääräistä häslinkiä kisojen kulisseissa.

Fukka kiittää. Palaan ehkä oikeisiin asioihin joskus.

PS: Suosittelen myös ihmisiä rohkeasti mainitsemaan, jos jokin heitä häiritsee.

PPS: Anteeksi Bowie-spämmäily.