Wooosh! - Animeseminaari 2016

Terve!

Kohtuu hyvissä ajoin pääsen kirjoittelemaan Animeseminaarin koitoksista. Vähän pelmahtaen meni koko tapahtuma läpi. Mitään huisin jännittävää ei tapahtumassa ollut eikä mitään täysin kakkeliakaan. Päivän aikana kerkesi kyllä tapahtua, vaikka mitään kovin ihmeellistä ei pitänyt olla.

Puvun kanssa ei hirveästi ollut miettimistä. Ainoastaa arvoin, että mitenkäs vuonna 2013 tehdyt housut menevät vielä päälle, mikä jäi lopulta ihan turhaksi huoleksi. Kaivelin varastokomeron uumenista Pokémonin Jamesin esiin ihan vaan, koska elän tällä hetkellä jossain Pokémon-kuplassa. Oli tälle ihan oikeakin syy.

Hello old friend.
#vihdoinkinruusu

Seminaarin ohjelmakartta ei hirveästi tarjonnut mitään mielekästä, mutta kohtuu aikaisin piti paikalle raahautua. Onnellisesti tapahtuma oli tehnyt paluun Valveen Nukun tiloihin, mistä olen hyvin mielissäni. Kirjasto ei tarjoa hyviä puitteita yleisötapahtuman järjestämiseen, joten tämä oli kaikin puolin paras liikku järjestäjiltä. Hieman väljemmän oloinen oli vaaleanpunainen sisäpiha, mitä muistelen aiemmpia vuosia. Josko edellis viikon Chibi oli karsinut kävijöitä.

Aamupäivästä ennen cosplay-kisaa tekemistä oli sen verran, että peeloilimme cosplay-infon ympärillä, koska tuttuja, ja pyörähdimme ompelutarvikeliikkeessä Rorunen kanssa. Hurjat oli menot. woodi ja Kide liukenivat hyvissä ajoin tuomaroimaan.

Hurmaava treffisurani: Rorune

Kisa meni omalta osaltani sen verran erikoisella tavalla, että olin juontamassa. Ennen kisaa jututin kisaajat läpi ja sitten Sonoko paiskasi minut lavalle. En mitään maailmaa mullistavaa ollut suunnitellut ja varmaan puolet tuli vaan lonkilta. James on ihan ürpelo ilman Jessietä, joten annoin idean viedä mennessään. Oli ihan kivaa. Jälleen pieni tapahtuma ja pienet kisaajat, mutta siihen nähden homma hoitui, ainakin lavalta käsin, sujuvasti. Ohjeistus oli siis ollut hyvä ja perusteelinen.

(Sattuipas sellainen jännä, että äiti [hei äiti!] ystävineen tuli myös katsomaan kisaa ihan mielenkiinnosta.)

Chicken katsu omnomnomnom...

Kisan jälkeen oli ruuan vuoro ja teemassa, rakkaudesta ruokaan, pysytelläksemme suuntasimme Makukellariin, joka tarjoaa vähän erilaisempaa japanilaista ruokaa. Saa sieltä sushiakin, mutta me päädyimme natustamaan katsua. Kellari sijaitsi ihan kiven heiton päässä tapahtumapaikasta eli ei tarvinnut sateessa palloilla kovinkaan kauan.

Makukellarin naapurissa sattumoisin olikin yksi seminaarin yhteistyökumppaneista, johon saimme myös ale-lipukkeita tapahtumasta, eli Tähtijätski. Maha huusi hoosiannaa ruuan päälle, mutta lähdimme silti nauttimaan jälkiruokaa. Hirvittömän suuri ja iloinen oli yllätykseni, kun jäätelötiski oli koristeltu Pokémoneilla!

Oli pakko.

Itse nautiskelin squirtlea, persiania ja litteniä, mutta kavereiden lautasilta sain maistella myös eeveetä ja bulbasauria. Oli hyvää.

Seuraavana oli luvassa piano-konsertti, jossa kuultiin myös laulantaa ja ukuleleä. Harmillisesti saavuimme konserttiin hitusen myöhässä, jolloin ehdimme kuulemaan Akeboshin Wind-kappaleen loppupuoliskon. Kappale kuuluu omiin ikuisiin suosikkeihini ja olen sitä itse monta monta monta monta monta vuotta lauleskellut ja pianolla rynkyttänyt läpi (taitaa tätä nykyään olla yksi harvoista kappaleista, jonka osaan soittaa ulkoa). Eipä se lopulta niin hirveästi harmittanut, koska monta muuta mahtavaa kappaleta tuli kuultua. Erityisesti iloitsi YUIn Againsta, koska YUI on rakkautta.

Jaahas...

Päivän viimeisenä oli luvassa vielä OF-gaala. Näin entisenä OF:n jäsenenä olin ns. "kutsuvieraana" paikalla (eli hain paikkalippuni cosplay-infosta enkä lippupisteestä). OF siis juhlisti omaa 5v. olemassaoloaan tämän gaalan muodossa. Odotin hieman erilaista tarjontaa kuin, mitä lopulta eteeni tuli. Kuvittelin, että gaala koostuisi laajemmasta katsauksesta OF:n historiaan ja valottaisi hieman ulkopuolisellekin kunnolla sitä, mistä on lähdetty ja mihin on tultu. Odotin nimenomaan suurempaa tarjontaa yhdistyksen ulkopuoliselle yleisölle, juuri siksi, että kyseessä oli kuitenkin Animeseminaarin vapaapääsyinen, julkinen tilaisuus. Jopa minulle gaala vaikutti siltä, että en kuulu sinne. Enemmän vaikutti siltä, että olen lähtenyt kuokkimaan yhdistyksen pikkujouluihin, jossa sisäpiirivitsit rehottavat. Bluff on paras.

Puff! Ja seminaari olikin ohi. Mukava päivä monine juttuineen. Tekemistä oli ja ei ollut, joten vähän höpöltä tuntui illasta. Toivon kuitenkin Aseminaarin eloa ja menestystä tulevinakin vuosina, koska onhan se Oulun oman vauva (ja yksi Suomen vanhimmista anime-tapahtumista).

Fukka kiittää!