God Save the Queen

No moi!

Oho oho hubs hubs... Tämän esityspakerruksen muuttaminen kirjoitettuun muotoon vähän venähti. Kertoo paljon siitä, millaisella fiiliksellä tätä jahkailen. Yritän pitää asiat suppeana, mutta silti vähän vaikertaa tietyistä asioista. Tietyllä tapaa tämän esityksen kanssa saatiin painia vähän liikaa oman jaksamiseni puolesta.

Tärkein teema esityksessämme ihan alusta asti oli äidin ja lapsen välinen suhde. Hirmuisten suunnitelujen ja pohdintojen jälkeen saimme aikaan tarinan tyngän, mikä sisälsi klassisia tarinankerrontamuotoja ja -kliseitä. Se nojasi hyvin vahvasti läheisyyden ja välittämisen kuvaamiseen. Harmillisesti jo ääniraitaa valmistellessamme ja harjoitusten alussa huomasimme, että kaikki ei tule mahtumaan 2,5 minuutin sisälle. Uusi teema oli Kill your darlings, ja jouduimme karsimaan "turhia" asioita pois esityksestämme hyvin raa'alla kädellä. Juonesta tuli paljon kylmempi aiempaan verrattuna, mutta sillä mentiin eteenpäin.

Kuva: Matias Tukiainen

Harjoitusten lomassa tuli myös muita muutoksia esityksen luonteeseen. Mercedeksen varsijousi (vai jalkajousi?) oli alunperin osa esitystä, mutta se muutti lopulta muotoa nauriiksi ja sipuliksi. Tässä myös yksi syy, miksi en lopulta edes aloittanut jousta, vaikka kaikki materiaalit oli jo hankittuna. Ja se tuskin olisi mahtunut coniautoon mukaan.

Tiedän esityksen ontumakohdat ja heikkoudet, mutta työskentelimme Rorunen kanssa parhaamme mukaan niissä puitteissa, mitä oli tarjolla. Siinä mielessä en voi olla tyytymätön, ettemmekö olisi yrittäneet ja tehneet jotain meidän näköistä. Tämä esitys ei meidän osaltamme ollut niin tyylipuhdas tai hyvin käsikirjoitettu kuin aiemmat yhteiset projektimme. Se ei kuitenkaan ihan täysin susi ollut edes omasta mielestäni. Minun puku- ja esityssähläyksiä lukuun ottamatta, esitys itsessään oli kai ihan jees tai ok.

Äiti ota nauris.
Kuvasi: Matias Tukiainen

Toimme lavalle taas erilaisia tunteita ja erilaisen tarinan kuin aiemmin ja se on minulle tärkeintä. Minä kuitenkin haluan tunnustella ja tutkia omaa osaamistani ja rajojani myös esitysten puitteessa. En halua tyytyä yhteen tai kahteen kikkaan, mitkä olen todennut toimiviksi ja menestyksekkäiksi. Haluan tehdä uutta itselleni ja ehkä myös jollain tasolla uutta myös katsojille.

Meillä oli myös kivaa Rorunen kanssa. Ajatukset loksahtelivat välillä niin hyvin yhteen, että saatoimme saada saman idean täysin samalla hetkellä ja sanoa sen ääneen. Joitain asioita jouduimme puimaan vähän eri näkökulmista, mutta se on esityksen kannalta vain hyvä asia. Kaikki se mihin pystyimme keskenämme vaikuttamaan suunniteltiin huolella.

Kuvasi: Mihashichu

Sitten oli asioita, joihin emme pystyneet vaikuttamaan... kuten stream-lähetys... Jauhoin asiasta jo aiemmin kesällä paljon ennen Traconia (links), mutta sanompa vielä tiivistettynä tiettyjä asioita.

Taustanauharajoitteet ovat täysin pepuista. No mehän lopulta heitimme streamiä vesilinnulla ja totesimme, että meidän esitys on tarkoitettu niille, jotka istuvt Tampere-talon katsomossa. Mikä on yksi perimäisistä ajatuksistani esiintymisen suhteen; esitykset tehdään joko lavalle tai kuvattavaksi. On eri asia esiintyä live-yleisölle kuin kameran välityksellä.

Ääniraidan kasaaminen oli onneksi suhteellisen helppoa ja mutkatonta sen jälkeen, kun olimme päättäneet tehdä sen välittämättä rajoituksista. Replojen äänitys meni suht helposti, koska kummallakaan ei ollut mitään suuria diibadaaboja höpötettävänä.

Pyydän anteeksi tönkköä poseeraamistani lavalla.
Olin jossain muualla tuolla hetkellä.
Kuvasi: Mihashichu

Stream ei kuitenkaan vaikuttanut ainoastaan taustanauhan tekemiseen ja suunnitteluun. Sillä oli myös suuri vaikutus lavan valojen käyttöön. Siksipä haluan jakaa neuvon kaikille, jotka joskus tulevaisuudessa suunnittelevat esityksiä, jotka ken ties saatetaan streamata tai muuten lähettää suorana: Älkää suunnitelko esitystä niin, että siinä tarvitaan pimeitä hetkiä, koska ne eivät ole tuolloin mahdollisia. Kuvaamisen takia lavaa ei voida vetää kunnolla pimeäki bläkärissä, koska kameran tarkennus ei luultavasti kerkeä mukaan liian rajuihin valomuutoksiin (tai jotain muuta shaibaa). Katsomon yleisössä tämän huomasi varmasti.

Ja näin taas yksi osa meidän esitystä vedettiin alas vessasta.

Näin ikään.
Kuvasi: Mihashichu

En valittaisi näistä asioista näin rankasti, jos kaikki tämä olisi ollut tiedossa jo siinä vaiheessa, kun portfoliota aloimme kasaamaan. Siihen kuitenkin vaadittiin selontekoa esityksestä, koska ylläripylläri se on osa arviointia. Reilu kaksi kuukautta ennen kisaa ei ole mielestäni sovelias aika ilmoittaa, että: "Hei koska me streemataan, niin nämän ja nämä asiat ei sit onnistu," kun kisaan on haettu tai ilmoittauduttu jo hyvä tovi aikaisemmin.

No meni tämä paremmin kuin vuosi takaperin, milloin kisaajat saivat tiedon mahdollisesta streemauksesta 1,5 viikkoa ennen kisaa. Ja samaan syssyyn ilmoitettiin, että kuvaaja on sit teideän kanssa yhdessä lavalla. Siinä vaiheessa käpy löi liekkiä ihan kunnolla, koska voihan juman vittu nyt sentään. Onneksemme 2015 WCS-karsintoja ei lopulta streemattu.

Mielipiteeni streemauksesta.
Kuvasi: Mihashichu

Miten meni niinku noin omasta mielestä? No, ei ihan putkeen kyllä. Niin moni asia pisti kampoihin, että välillä olin ihan oikeasti itkupotkuraivarin partaalla (saatoin jonkun itkun tirauttaa). Kaikki se stressi kai purkautui sitten Traconin aikana. Tämä oli kuitenkin ihan erilaista verrattuna aikaisempiin vuosiin WCS:n kanssa. Nyt piti yrittää ja puurtaa enemmän esityksen parissa, koska se ei ollut meille niin luontevaa +kaikki paske siihen päälle. No nyt se on ohi... paremman puutteessa.

Tulevaisuudelle on jo suunnitelmia, mutta kirjoittelen niistä sitten jossain välissä.

Fukka kiittää.

PS: Nyt nauran partaani, koska Tracon-stream-video on poistettu YouTubesta, koska se rikkoo YouTuben käyttöehtoja. Hah, vahingonilo.

PPS: Ja hyvvää synttäriä Naruto!