sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Turkoosin sankarin lavapyllyilyt - Desucon 2017

Hellooooo!

Nyt päästään Desu-merkinnän pariin! Näin sopivasti ennen Animeconia. Keh. Katsotaan, mitä sitä ihminen vielä muistaa niinkin kaukaisista asioista...

Desuun lähdettiin tällä kertaa vähän erilaisissa tunnelmissa, kun suurin osa jengistä jätti tapahtuman väliin. Minä junailin itseni yksin Tikkurilaan, missä oli sovittuna treffit woodin ja Kissin kanssa. En muista, millon viimeksi olen kulkenut tapahtumaan junalla. Omalla autolla liikkuminen on niin paljon helpompaa ja halvempaa. Nyt oli kuitenkin ihan jepa mennä junalla, koska sain ottaa kerrankin ison matkalaukun mukaan sen sijaan, että olisin raahannut mukanani sataatuhatta nyssykää.

Asetuimme kodiksi.
Syy, miksi minä halusin tulla Desuconiin oli kunniavieras Yuki Kaji, mutta koska kunniavierasohjelmat olivat jo perjantaina ja juna-aikataulujen takia en päässyt Lahteen ihmisten aikaan, kaikki meni sivu suun. Ei kiva. Harmittaa ihan hirveästi, koska kaikki hehkuttivat sitä kuinka symppis ja ihana Kaji oli. Yhyyy!

Jaksoin silti laittaa perjantaille puvun päälle! Kagome oli tarpeeksi simppeli ja meikki yksinkertainen, että pystyin valmistautumaan jo junassa. Voi sitä ilmettä, mikä vastapäätä istuvalla mummolla oli, kun ensin ompelin Excelin hanskat valmiiksi matkan aikana ja loppumatkasta liimailin tekoripsiä naamaani :DDD En tiedä, miksi se oli niin järkyttävää.

Kis oli taas muru ja räpsi kuveja!
Lauantaiaamu alkoi meillä ihan yhtä jännittävänä kuin monella muullakin conikäviällä; palohälyytyksellä. Ensimmäinen oma ajatukseni oli: "Ei meistä kellään voi olla noin paska herätysääni," todellisuus kuitenkin otti kiinni nopeaa ja porukka raahautui ulos. Hyvästi hyvät yöunet. Pihalla sentään näkyi tuttuja.

Huomenta.
Yritys oli saada vielä vähän unta palloon, mutta omalla kohdallani ei onnistanut. Tuhottoman kuuma huone ja pauhaava ilmastointi eivät auttaneet asiaa.

Lauantain pukuna oli tosiaan Excel, joka vielä aamusta tuntui oikein mukavalta ja rennolta puvulta. Mitä nyt tukka oli painava heti alusta asti, mutta muuten tosi jees. Sillä sekunnilla, kun vähäinenkin määrä auringonvaloa osui korsettiasiaan, olin kiehumassa. PVC-imaisi kaiken valon lämmön itseensä ja olo tuli äkkiä tukalaksi. Muuten kyllä puku oli niin kiva, kun sai näyttää ihan dorkalta ja pyllyillä.

Oltiin me iloinen kööri. Tuota yhtä lukuunottamatta ehkä.
Amulet Heart: woodi, Aizawa: Anniilaugh, Kofuku: Kis ja miä
Stina otti valeselfien.
Aikaisen herätyksen johdosta conipaikalle saavuttiin niin hyvissä ajoin, että kerittiin kuvata ja vaikka mitä. Tuntui, että aikaa on yllin kyllin. Näin jälkikäteen ohjelmakarttaa lukiessa huomaan, että vaikka mikä hyvä ohjelma jäi näkemättä kuten esimerkiksi Arkkitehtuuri animsessa ja Mediamix: anime, manga ym. osana suurempaa kokonaisuutta. Noh pitää katsoa, jos niitä löytyisi Youtuben puolelta.

Minua kerettiin kuvata sen verran, että kipusin hetkeksi keikkumaan roskiksen päälle, koska Excel. Mitään muita kuvia ei Excelistä kerettykkään sitten ottamaan...

Tämä on pyllyin hahmo ja siksi paras!
Kis kuvasi.
Hetken aikaa keretiin vain henga-hengailla, kun jotain hassua tapahtui. Sain koputuksen olkapäälle ja kysymyksen haluaisinko osallistua Hall-kisaan. Vastaukseni oli hämmentynyt ja pöljä 'joo'. En nyt ihan ollut kartalla tässä kohtaa, että miksi tämä pyyntö tuli, koska Excel oli kyllä suuri taisto, mutta se ei kuitenkaan ole mikään hirveän näyttävä kokonaisuus. Jos siis leveyttä yksin ei oteta huomioon. Ja olen myös ymmärtänyt, että Desuconin Hall-kisaan yritetään houkutella ja kannustaa taitavia ihmisiä, jotka eivät muuten välttämättä lähtisi kilpailemaan, koettamaan millaista se kilpaileminen olisi. Eli niin sanotustu uusia naamoja. En mielestäni putoa tuohonkaan kategoriaan joten WTF?!

En tietenkään jätä tällaista tilaisuutta käyttämättä, joten kisailua oli luvassa. (Mietin aikaisemmin tuona päivänä, että Desu tulee olemaan pitkästä aikaa minulle sellainen tapahtuma, jossa en ole kisojen kanssa tekemisissä mitenkään muuten kuin katsojana. Hubs.)

Esittelyssä myös hieno mustelma, joka taisi komeilla jalassani kuukauden verran.
PS: Sain myös parhaan kisanumeron.
Bäkkärillä oli hyvin leppoisat tunnelmat taas. Tietenkin oma vireystasoni oli vähän erilainen kuin yleensä kisaillessa. Olin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2013 Animeconin kisaamassa ihan yksinäni ilman ketään kamua rinnallani edes kanssakisaajana. Tuntui jotenkin hassulta. Onneksi takahuoneessa oli tuttuja ja tuntemattomia ihania naamoja, joille höpötellä.

JA VOI JUMA SITÄ HALL-KISAN TASOA! Niin paljon hienouksia! Niin paljon kauneutta! AAAAAAAaaaaaaaa! Tässä kohtaa päätin, että vedän homman kotiin Excel-mäisellä asenteella, koska minulla ei ollut enää mitään hävittävää. Jos se, että tulee valituksi Hall-kisaan, on mielestäni saavutus. Ja varsinkin Desussa, jossa hall-taso on ollut enimäkseen tajuttoman hyvä.

"We want you to serve Ilpalazzo-sama!"
Kis kuvasi.
Tuomarointia vähän jännitin, koska kauhea kostea kuumuus oli vääntänyt pylly-twilli-vaatteeni lähes rusetille. No Excel-asenne korvasi senkin jännärin. Ja se, että tuomaristossa oli paljon tuttuja naamoja. Menin sinne ja kerroin kaiken, mitä osasin ja muistin puvusta. Materiaalien luettelo taisi olla hyvin perusteellinen :DDD 

Tuomaroinnin jälkeen kävin istumassa hetken persiilläni ohjelmassa. Seksuaalivähemmistöt ja representaatio animessa oli ohjelman nimi ja aiheena kiinnostava, mutta jo hetken päästä lähdin pois salista. Aihetta käsiteltiin niin värikkään spoileriviidakon siimeksessä, että päätin suosiolla kävellä tieheni. Käsittelyssä nimittäin oli muutama sarja, joita en ole kerennyt katsoa, mutta haluaisin. Toisaalta kaikki, mitä kerkesin luennolla kuulla oli jo entuudestaan tuttua, joten en ehkä menettänyt mitään.

Piu pau
Ja pian tämän jälkeen alkoi olla jo kisan vuoro, mutta ennen tätä kerkesin ihan oikeasti repiä housuni rikki vessareissulla. Pylly-twilli ja kosteus eivät ole hyvä yhdistelmä, koska kangas petti ja shortsien etumuksen v-kappale päättikin sitten revetä. No eipä siinä hätiä mitiä; tuomarointi oli mennyt jo ja asia korjattavissa. Cosplay-pukkarista vähän ensiapua ja kotona odotti sen verran värjättyä kangasta, että voin sen helposti tekaista uuden etumuksen. (Illasta tulikin sitten huomattua, että oli ommellut shortsit kiinni korsettiin, vaikka yritin olla hyvin varovainen, ettei juuri näin kävisi.)

Näin ikään... yritä siinä sitten vaatteista ulos...
Sitten pitikin raahautua takaisin bäkkärille kisaa odottelemaan. EuroCosplay-karsinta kisailtiin perinteikkäästi ennen Hallia. Harmittaa, etten nähnyt esityksiä kunnolla livenä ja osa jäi näkemättä kokonaan. Tuijottelimme esityksiä suttuiselta näytöltä muiden kisaajien kanssa siihen asti, että piti alkaa jonoa muodostamaan lavajuoksua varten. Tässä kohtaa elämässä tajusin sen, että voihan pylly, en minä osaa poseerata lavalla. Excel-asenne ja pyllyily taas kehiin. Jänskätti vähän.

Oman lavapyrähdykseni aikana meinasi pientä paniikkia pukata, koska apua, mitä teen?! No, onneksi ei tarvinnut näyttää fiksulta.

Ja kaikki yhdessä tunteella: "Hail Ilpalazzo-samaaaaaa!"
Kuva: Mikael Peltomaa
Osasimpa vielä pyllyillä yhteiskuvassakin...

Tähän asti olen omannut vähän kaksipiippuisia tuntemuksia photoshoot-kilpailuja kohtaan. Kuvat ovat ihania ja varsinkin hyvät kuvat ovat ihania, mutta olen saanut sellaisen kutinan aikaisemmista kisoista, että huomio keskittyy enemmän valokuvaajan panokseen kuvan aikaansaamiseksi. Kyseessä kuitenkin yleensä on COSPLAY photoshoot -kisa, jolloin luulisi, että myös mallilla (tai malleilla) ja cosplayn laadulla on iso rooli lopullisessa kuvassa.

Siksi olinkin niin onnellinen, kun voittajakuvan meriiteiksi lueteltiin myös mallin työ sekä kuvaajan ja mallin yhteistyö! Onnea onnea onnea voittajille!

Hall-kisan kohdalla olin taas laittanut top3:n valmiiksi päähäni, mutta juupeli juu. Meni pakka sekaisin heti alkuun, kun oma kisanumero julistetiin 3. sijlle...

1. sija kaunein Mouru ja 2. super kakkoii jami
ja miä
Kuva: Mikael Peltomaa
Mouru ja jami oli kyllä niin hienoja ja ihania ja aaaaaaaaa! Onnea onnea onnea! Ja onnea Jesmolle Eurocosplay-paikasta! Se puku oli vaan niin GORGEOUS! All sprkly and shit!

En siis ihan oikeasti älynnyt omaa sijoittumistani vasta kuin kaksi viikkoa Desun jälkeen. Se, että sijoituin puhtaasti pukupainotteisessa kisassa... ja vielä Desuconissa enkä missään perähikijän pikkutapahtumssa. Yhyyy! Ei ymmärrys riitä.

Kiitos vielä kaikille ihanille, jotka kehuivat pukua ja Exceliäni yleensäkin! Yhyy byhyyy! Sydän pakahtuu, koska Excel on tärkeä ja se oli vaikea ja tuntui välistä niin tuskaiselta painia sen kanssa viimeisen viikon ja aaaaaaaaaaaaaaaaa!

Vihdoin sain lasiläpyskän. Olen halunnut lasiläpyskän, koska se on niin Desu.
Lauantai vaihtui sunnuntaihin väsyneesti, mutta iloisesti. Pääsin taas ulkoiluttamaan Leniä, joka nipin napin valmistui Matsuconiin. Tein pieniä korjauksia ja lisäyksiä, joita en kerinnyt tehdä Matsua vasten. Len on ihanan rento puku ja siinä on parhaat housut. Eli oli kiva päästä käyttämään sitä taas.

Jotaki randomeita hyybbiä.
Sunnuntaina myös moni hyvä ohjelma jäi katsomatta, mutta tällä kertaa se oli ihan jaksamisen puutetta. Ei vain kinostanut pönöttää. Sen sijaan "mentiin auttamaan" Kisua photoshoottien assaroinnissa. Oikeasti vain oltiin noloja, kun muut oli hienoja.

Jotain turisteja.
Piu, Pau ja Pou
Perhedynamiikka ja Eroottinen japsi-cosplay oli laitettu ohjelmakartassa päällekäin. Eroottinen cosplay voitti. Sisältö ei minulle entuudestaan ollut kovin tuttua. Paljon tuli asiaa, mutta paljon myös jäi kaivelemaan. Tietyltä osin sisältö jäi hyvin yksipuoleiseksi; käsiteltiin vain materiaalia, jossa esiintyvät laihat, nuoret naiset. Japani on fetissien luvattu ihmemaa, joten luulisi, että kaikenkokoisia ja -näköisiä eroottisen cosplayn harrastajia/tuottajia on olemassa.

Myös näin länsimaisena cosplayn harrastajana hieman nipisti se, miten "meidän cosplayn" ero tähän japanilaiseen eroottisesta pukuleikkiin jäi määritellysti vähän hataraksi. Itse näen suurimman eron siinä, että tämä "meidän cosplay" on suunnattu harrastajille; muille pukuilijoille, jotka osaavat arvostaa käsityötä ja yms., tai niille nöreille, jotka tunnistavat hahmot. Sitten taas tämä japanilainen eroottinen cosplay on suunnattu pääsääntöisesti kokonaan ihan omalle kuluttajakunnalleen, jonka ei tarvitse välittää mistään muusta kuin siitä, että kuvassa on söpö tyttö höpsöissä vaatteissa. Lisäpisteitä saa siitä, jos hahmo on jotenkin tuttu, mutta tarpeeksi suosittujen tyttöjen ei tarvitse muutakuin vetää jotain rytkyjä päälle.

Voisin jauhaa asiasta ummet ja lammet, koska en edes oikeasti rinnasta näitä kahta cosplayn muotoa toisiinsa.

Kis kuvasi.
Kis oli ihanin ja siistein ja kaikkea, kun kuvasi vähän myös Leniä! Ja meni vähän ööveriksi kuvanmuokkauksen kanssa. Minä en valita! Koska hfaeiöafunkefmäeomf siistejä kuveja! En vain tiedä, mikä on tämä apaattinen Len-ilme, jonka olen omaksunut jo Matsuconissa...?

En hirveästi jaksanut pyöriä myyntipöytien luona missään vaiheessa, koska koko ajan tuntui olevan hirveä tungos. Sain ostettua sukat ja viuhkan, joista olen hyvin onnellinen. Yritin etsiä uutta avaimenperää kadonneen rassun tilalle, mutta väenpaljoudessa ei vain jaksanut. Oon vanha.

Desu-loot
Desu oli ihan hirmukiva. Kaikista kommeluksista selvitiin ja nyt olen yhden kisan taas rikkaampi.

Animecon häämöttää jo hyvin lähellä. Tässä vielä arvon, että minkäs puvun sinne otan toiselle päivälle, koska hyvin suurella todennäköisyydellä uusi puku ei valmistu Aconiin ajoissa. En ota siitä stressiä, koska haluan nauttia kesästä ja nähdä kavereita mahdollisimman paljon. Mutta siitä lisää myöhemmin!

Fukka kiittää!

PS: Pist! Saa huudella, että mitä laitan päälle Aconiin. Prioriteetti kuitenkin on, etten tukehdu kuumuuteen.

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Ysärijysäri

Moi!

Aika vuotaa jostakin taas hukkaan. Desun jälkeen olen kerennyt tehdä ööö... en oikein mitään, koska flunssa, joka jatkuu vaan. Conirutto on asia. Näin kerrankin päätin päivittää puvusta puuttuvat asiat ennen coniavautumisia, vaikka raportointi on ehkä yksi lempiaiheistani. Ja nyt on vihdoin Excelin aika.

Edellisessä merkinnässä ei oikeastaan muista tämän reikäpäänaisen puvun osista tullut kerrottua kuin korsettiasiasta, joten kaikki muu purkautuu nyt tässä.

Exceliä oli helppo lähteä tekemään lennosta Takuton jälkeen, koska minulla oli olemassa jo kaksi peruukkia tätä pukua varten. Ihan metsään mennyt keltainen peruukki, jonka tilasin alunperin Mercedestä varten, passasi hyvin Excelille, joten tilasin toisen samanlaisen jemmaan odottamaan sitä päivää, kun vihdoin aloitan tämän haaveissa pyörineen ikuisuuspuvun. Se päivä tulikin yllättävän äkkiä ja tällä kertaa osasin olla fiksu ajoissa.

Vas. alkuperäinen ja oik. työmaa
Huom! Oranssit latvat!
Pienoisen tutkailun jälkeen totesin kuitenkin, että peruukki tarvitsee hieman oranssimpaa sävyä. Tilasin varmalta luotto-Ebay-myyjältä, joka toimittaa alle kahdessa viikossa Suomeen, pitkän, oranssin peruukin, jonka pistin osiin ja ompelin keltaiseen peruukkiin. Noin joka kolmas hiusnauha oli oranssi. Kuvassa väriero näkyy tosi huonosti, mutta oikeassa maailmassa oranssi kuultaa mukavasti keltaisten kuitujen joukosta.

Excelillä on myös hillitön letti, jota tuskin olisin saanut aikaan vain sillä, että lisään peruukkiin kuitua. Peruukista olisi tuolloin myös tullut älyttömän raskas (mitä se oli jo nyt, mutta vielä siedettävä), siksi päätin tunkea lettiin sisälle jotain muuta. Arvoin myös hieman perinteisen ja kalanruotoletin välillä, mutta päädyin perinteiseen, koska siitä oli helpompi saada oikein muhkea.

Pötkylämallausta
Leikkasin vaahtomuovilevystä sopivan paksuja pötköjä, joihin ompelin myös puolikkaan peruukin verran kuituja päälle. Nämä pötköt sitten ompelin kiinni peruukin niskaan. Olisin halunnut liimata kuidut kiinni pötköihin, mutta en keksinyt mitään liimaa, joka olisi samaan aikaan ollut sekä pitävä että säilyttänyt vaahtomuovin pehmeyden.

Pötköt itsessään ovat hyvin kevyitä, mutta kaikki se kuidun määrä ja mitta, mitä tässä peruukissa on tekee siitä painavan. Desussa päivän lopussa peruukkisukka alkoikin paeta peruukin mukana kohti takaraivoa ja vapautta.

Trimmattuja pötköjä ja karvainen pötkylä.
Kuten kunnon ysäri-animeen kuuluu Excelin tukassa on muutenkin volyymia. Jotenkin vähän yritin saada samaa törkeyden hienoutta Excelin otsatukkaan, mitä anime tarjoilee, mutta se meni vähän metsään. En osannut näin suomeksi.

Jotenkin silmissä vilisi Escaflowne, kun tätä väänsin.
Menin lopulta helpommalla ja säästin mielenterveyttä. Loppupelissä peruukista tuli ihan kiva, ja se onkin yksi lempiosistani tässä puvussa. Vaikka pitikin ostaa 100 värikästä ponnaria, että saan pussista kaksi vihreää...

Melkein valmis peruukki ja meikkitesti.
BTW: Excelissä on övereimmät tekoripset kuin millään muulla hahmolla aikaisemmin.
Silti en viitsinyt laittaa niitä kaikista övereimpiä...
Yksi hauska osa Excelissä ovat myös hanskat, joissa on... jotkin ihme pampulat, jotka ehkä näyttävät metallisilta...??? No tiesin, etten voi enkä halua tehdä niitä mistään kovasta, koska ei kiitos enää taipumattomia niveliä puvuissa. Ja varsinkaan, jos kyseessä on ranne!

Tein ihan perustrikoohanskat, jotka pätkäisin sitten kynsikkäiksi (vähänkö harmitti, kun kerrankin tuli nätit sormet). Pampulta tein irrallisina osina apunani jälleen vaahtomuovi.


Sopivan mittainen pötkö vaahtomuovia, jonka ympärille ompelin hieman pingottaen valkoista trikoota. Tässä vaiheessa pampula meni aina ruttuun, jos se ei ollut kädessä tai jossain muualla. Maalasin pampulat sitten hopeisella kangasmaalilla, kun ne oli pingotettu talouspaperirullan ympärille ruttujen välttämiseksi. Kangasmaali kovetti kangasta sen verran, että siinä ei juuri ole ruttuja edes "lepotilassa".

Siellä lilluu testipalat taas.
Koska en tietenkään mitenkään ollenkaan voinut löytää sopivanväristä kangasta, piti pistää värjäyspaja taas pystyyn. Ei haittaa! My värjäys-game is stronk now! Tämä on myös yksi syy, miksi Excel ei ole tapahtunut aikaisempina vuosina; ei ole löytynyt kunnon kankaita enkä ole uskonut omiin taitoihini värjäyksen suhteen. Nyt se oli kuitenkin helppo nakki.

Värjäyksen takia jouduin kuitenkin turvautumaan typerääkin typerämpään kankaaseen eli twilliin, jonka tekstuurista ja tavasta käyttäytyä en pidä sitten yhtään. Se oli kuitenkin yksi harvoista, valkoisista luonnonmateriaalikankaista, josta ei näkynyt ihan kaikki ja niiden mummot läpi.

Nää on kivat.
Shortseista tuli hyvät ja kivat. Ovat mukavat päällä ja pysyvät jotenkin ihmeen kaupalla jopa jalassa. Laitoin pyllyyn vetskarin, josta lopulta ei tainnut olla mitään iloa. Tykkään niistä silti, vaikka kukaan tuskin näkeekään niiden hienoja leikkauksia missään kuvassa tai livenä. Joten piirsin ne!

Behold my art skillz!
Shortsit olivat helpot, mutta kunnon haasteen vastaan toi Excelin pikkutakki, joka on lähestulkoon pelkkää hihaa. Tämä takki oli ehkä yksi vaikeimmista koskaan kaavoittamistani asioista. Halusin hihat näyttämään mahdollisimman paljon reffiltä ja samaan aikaan tarjoamaan hyvän liikkuvuuden sekä istumaan takin miehustaan hyvin. Hitusen leikin paperin ja teipin kanssa, mutta suurimman ongelman tuottivat hihojen alaosta, joista käden on tarkoitus tulla läpi. Ja eihän näitä voinut testata paperilla, koska niiden piti joustaaaaaaa!

Da fuck?
Jotenkin... jollain taialla... sain nämä tehtyä ensimmäisellä yrityksellä. En tiedä, mitä olen vahingossa uhrannut cosplayn jumalille, mutta oli sen arvoista (tai sitten tämä conirutto on maksuni tästä hyvän mäihän määrästä). Hihojen alaosa on siis trikoota ja yläosa tuettu hyvin jämäkällä tukikankaalla. Tässä kuvassa hiha pysyy muodossaan joten kuten vielä, mutta tukikangas menetti hurjasti ryhtiä, kun värjäsin kankaat (värjäsin siis vaatteet lähes kokonaisina vaatteina, enkä kangasta palana kuten yleensä teen). Viimeinen ratkaisu oli laittaa softissiivekkeet hihojen sisään. Tämä luo hihoihin oman pienen trooppisen ilmaston, mutta ainakin hihat pysyvät muodossaan ja pystyssä.

Jalka ja jalan kaavat.
Kengät olivat tuttua huttua; elmukelmun ja maalarinteipin yhteistyötä. Soran tai Aquan keinonahkajämät pääsivät Excelin kenkiin. Tämä oli virhe, koska tuo kangas ei meinannut luistaa ommellessa edes teflonpaininjalan kanssa. Vetoketjun ompelu oli ihan täyttä tuskaa.

Mmmmm...
Kengänpäälisten kiinniliimaamisesta puolestaan on tullut minulle joku suuri intohimo. Saan hirveästi tyydytystä, kun pääsen vihdoin liimaamaan kengät ja pääliset kiinni.

Desussa ei hirveästi keretty kuvaamaan Exceliä. Päätin kuitenkin kynytä roskiksen päälle yhdessä välissä ja Kis-muru otti kuvia. Tässä esimakua ja kuva jopa koko puvusta (paitsi letti ;____;).

Kuvasi Kis
Fukka kiittää!

PS: Desu-horinoita tulossa jossain välissä.

perjantai 26. toukokuuta 2017

Virallisesti hirvein ikinä

Moi!

Olen ollut viimeaikoina maassa, koska yhyy ei ole mitään, millä päivittää blogia, mutta sitten hups onpas. Desuconin pukusuunnitelmat heittivät kertaalleen härän pyllyä, mutta onneksi ei ole jäänyt hätä käteen.

Ihan alkuun oli vaikea päättää, minkä puvun haluaisin Desuun tehdä. Len lähtee sunnuntai puvuksi, koska rakkaus, mutta lauantaille piti keksiä jotain. Ensimmäinen idea oli tehdä Takuton taikapoikaversio Star Driverista. Olen haaveillut ja pyöritellyt tätä pukua mielessäni siitä lähtien, kun sarja tuli ulos, mutta en ole vain löytänyt oikeanlaista saumaa sille.

Tämä hulppeampi versio takkeineen.

Fiksu lapsi aloittaa asut aina tilaamalla peruukit, ja niin tein. Star Driverin kulta-aika alkaa olla ohi enkä kai siksi löytänyt takutolle hyvää kaksiväristä peruukkia valmiina, joten piti alkaa väsäämään sitä itse. Ihan putkeen ei peruukkien tilaaminenkaan mennyt, kun ensimmäinen luukusta pudonnut karvalapsi oli ihan täyttä kakkaa.

Pohjaperuukki ja keltainen rumilus.
Sain onneksi toisen peruukin, mikä sopi pohjaksi oikein mainiosti, sillä päälaelta piti purkaa aika paljon punaista pois, että keltaisen haitulan saa aikaiseksi. Keltainen puolestaan oli niin kakkalaatuinen kuin odotinkin, mutta eipä se haitannut, koska se meni palasiksi. Tähän tilasin vielä toisen punaisen lisäämään pituutta ja tuuheutta pohjaperuukkiin noin muuten.

Tästä lähtee.
Ainoa vaadittava ominaisuus, mikä keltaisessa peruukissa piti olla, oli pyöreä pieni skin top, jonka voisin helposti siirtää punaiseen peruukkiin. Olen ihan hillitön arkajalka peruukin ja ompelukoneen yhdistämisessä, joten kaikki kuitu ommeltiin tähän käsin. Välistä kyllä mietin elämänvalintojani.

On tämä saatana työmaa.
Pohjaperuukin malli oli vähän hupsu, mikä pisti kapuloita rattaisiin, kun keltaista kuitua piti ommella. En voi ehkä suositella tätä kellekkään. Nyt kuitenkin keltainen osa on valmis ja olen jo aloittanut punaisten kuitujen lisäämisen.

Sitten matkaan tulikin mutka, kun en löytänyt oikein mistään hyviä kankaita. Saappaat ja kaikki kultaiset osat olivat haastavimmat. Kun ihan oikeista kangaskaupoista ei meinannut löytyä sopivia kankaita, tilasin sitten näytepaloja nätetin ihmemaailmasta. Toista viikkoa odottelin pelkkiä näytteitä ja laskin, että jos itse kankailla menee yhtä kauan tai kauemmin saapua, en kerkeä tehdä Takutoa valmiiksi Desuconia varten.

Näin siis dumppasin Takuton ja vaihdoin toiseen ikuisuus suunnitelmaan; Excel Sagan Exceliin. (En tiedä milloin tai missä on lopulta Takuton aika olla olemassa...)

Laatuviihdettä suoraan 90-luvulta.
Excel on ollut puolittain työnalla jo vuosi tolkulla. Peruukit olen tilannut jossain välissä valmiiksi ja protoakin väsännyt koulussa aikanaan. Ja toisin kuin Takuton kankaiden kanssa tiesin, että löydän tai voin värjätä kaikki tähän pukuun tarvittavat materiaalit. Joten Excel it is.

Peruukkihommista kerron myöhemmin, vaikka se on se osa, mistä aloitin. En vain ole jaksanut kuvata kunnolla vielä edistystä ja kokeiluja, joten se jää tulevaisuuteen roikkumaan.

Olen kuitenkin jotain jo saanut aikaan. Nimittäin Excelin hirvittävän body/panssari/korsetti/hörölöö-asian.

Huono tissi hyvä tissi
Proto nro. 2
Tässä vaatteessa yksi vaikeista asioista oli tissikuppien kaavoittaminen oikean kokoisiksi ja mallisiksi. Ensimmäinen proto oli niin hirveä, että se ei tule näkemään päivänvaloa tämän blogin puolella koskaan. Tässä toisessa sentään rinnankaaren korkeus on jo korjattu, vaikka ensimmäinen kuppikokeilu osoittautuikin ihan liian pieneksi.

Tarkoitus oli ostaa ihan kunnon rintaliivinpohjat kupeiksi, mutta koska en löytänyt mistään sopivan kokoisia, niin piti säveltää ihan itse.

Fukka nimeää kaavanosia osa 393757
Yllätin lopulta itsenikin materiaalivalinnoissa. Ajattelin, että löydän jonkun kivan kiiltävän polyesterin tai jonkin keinonahan korsettiasiaa varten, mutta sitten vahingossa kohtasinkin PVC:n...

Hirvitys!
Ja koska 90-luku ja anime, niin olihan sen pakko olla sitten tämä. Tissiosat olivat lopulta puuvillan jämäpaloja, jotka löytyivät kotoa. Maalasin ne hopeisiksi painovärillä, mikä teki kankaasta hirveän jäykän. Siksi taas kangas jää hieman kuprulle rinnankaaren kohdalta, mikä vähän omaa itseäni häiritsee, mutta jaksaminen ei enää riittänyt säheltämiseen.

Välmis
Jossain kohtaa tätä tehdessäni havahduin siihen, että olen tehnyt ihan oikeasti seksiasun. Odotin, että tämä olisi ollut kuumempi tapaus, koska PVC-muovikuori ja kolme kerrosta puuvillaa tiukasti ihoa vasten, mutta ei. Ainakaan vielä en ole suuria lämpötilan muutoksia tämän kanssa havainnut. Muuten hirveydessään se on oikein mukava päällä.

Nyt heittäydyn törkeiden hihojen ja pikkushortsien kimppuun!

Fukka kiittää.

PS: Huominen Kummacon jää minulta luultavasti ihan kokonaan välistä, koska olen töissä, enkä viitsinyt pyytää ylimääräistä vapaapäivää vain ja ainoastaan Kummaconin takia.

torstai 27. huhtikuuta 2017

Pensselillä silmään

Moi!

Tässä mietin ja pohdin, että voisi varmaan päivittää blogiakin joskus. Tuo tulilla oleva puku on edennyt, mutta ei sen vertaa, että siitä saisi kokonaista merkintää aikaiseksi. Siksi väännänkin aiheesta, josta en osaa ja en oikeasti ymmärrä; meikkaaminen.

Minulla ei juuri ole jaksamista meikkaamiseen cosplayn ulkopuolella. Maalaan naamani lähes päivittäin vain siksi, että työskentelen paikassa, jossa joudun näyttämään naamaani muulle maailmalle. Olen siis ihan urpo tässä asiassa. Se kiehtoo minua kyllä ja yritän oppia sitä kovasti, mutta lähinnä vain cosplayn puitteissa.

Mikä tähän kirjoittamiseen sitten innosti? Kaikesta huolimatta minulla on ihan hirveä tarve ostaa meikkejä ja päästä niitä käyttämään. Haluan päästä käsiksi lähes kaikkeen mahdolliseen, mutta yritän pidätellä. Arjessa en meikkaa enempää kuin minimin verran, joten turhille meikeille ei oikeasti ole käyttöä. Yritän miettiä sitä, mitkä meikit ovat parantaneet ja helpottaneet meikkaamista cosplayssa. Mistä on oikeasti ollut hyötyä ja joita olen käyttänyt enemmän kuin kerran?

Sleek on jees.
Olin onnesta soikeana, kun löysin Citymarketista tämän Sleekin korostus-varjostuspaletin. En halua upottaa hirveitä määriä rahaa tuotteisiin, joita en A) voi testata tai nähdä irl itselleni sopiviksi tai B) en osaa käyttää. Siksi kaikkien fancy pancy tuotteiden tilaaminen ulkomailta ja avaruudesta on jäänyt välistä. Siksi suurin osa arsenaalistani onkin perus markettikamaa. (Usein jotain tutoriaaleja tai ohjeita tutkiessa tulee olo, etten ole edes kuullut 95% niistä merkeistä, joiden meikkejä ohjeessa käytetään...)

Aikaisemmin, en ollut löytänyt pätevän oloista korostus-varjostuspaletti Suomen markkinoilta kohtuu hintaan. Hylly hohti pyhää valoa, kun nämä näin. Urbaani legenda ei enää ollutkaan legenda. Tämä on ollut ehkä hyödyllisin himo-ostos cosplay-mielessä. Tälle kuitenkin vastapainoksi tahtoisin löytää vielä hyvän puuterimaisen korostus-varjostus-paletin.

Joku Ebay-ihme; merkki olematon.
Cosplay on välistä hyvinkin ilonkirjava harrastus ja siksi aikanaan ostin tämän jättimäisen luomiväripaletin Ebaystä. Se on auttanut vuosien varrella sekä minua, että kavereita. Tästä on saatu monen animuhahmon kulmakarvat aikaiseksi. Kauhulla odotan sitä päivää, kun tämä laukussa matkalla coniin päättä räsähtää päreiksi jostain matkalaukun töyssystä...

En voi sanoa, käyttäneeni jokaista väriä, mutta kuten näkyy tietyt värit alkavat kulua pohjaan. Siksipä yritän hairahtaa meikkihyllyllä siinä kohtaa, joka ehkä vähän edes hyödyttäisi. Voisi joskus ehkä kuljettaa pienempääkin palettia mukana...

Hubs... ostin töistä testereitä puoli ilmaiseksi.
Sen lisäksi, että löytyy oikeat ja passelit tökötit, niin hyvät välineet tuovat minulle suurta tyydytystä. Mitään super-duper-priimaa eivät nämäkään ole, mutta huomattavasti helpottaa eloa, kun on edes asiaan X tarkoitettu sudin tai pensseli käytössä asiaan X.

Cosplayssa meikkaan paljon huolellisemmin kuin sen ulkopuolella. Arkena riittää, etten näytä kuolleelta tai lepraiselta. Silti omistan sellaisia sutimia, jotka eivät näe päivän valoa kuin muutaman hassun kerran vuodessa.

Tässä yleisimmin käytössä olevat.
Kuten kaikessa cosplay-jutuissa, myös meikkaamisessa haluaisin kehittyä ja tulla paremmaksi. Tämä on se juttu cosplayssa, jossa tunnen olevani aivan täysin mukavuusalueeni ulkopuolella.

"Mistä ihmiset oikeesti oppii meikkaamaan?! Mikä ihmeen salaseura se on?!" - Kangaskasa

Se, mikä itselleni on ongelmana meikkaamisen opettelemisessa, on, että mistään ei löydy kunnollista urpoystävällistä ohjetta, jossa opastettaisiin kädestä pitäen, miten ja missä järjestyksessä mitäkin tavaraa pitää naamaan tunkea. Olen kai jäänyt jostain (meikkaamisesta) paitsi, kun en koskaan ole lukenut naistenlehtiä.

Hubs... Menin ja ostin sutimia.
Nykypäivänä lähes kaikkeen löytyy ohjeet tai vähintään Youtube-video. Kuitenkaan YT-meikkitaiteilijan ohjeistus ei välttämättä ole täysin rinnastettavissa cosplay-meikkaamiseen. Saati, että käytetyt tuotteet olisivat kohtuu hintaista perusmarkettikamaa... Ohjeita ja osviittaa voi kyllä ottaa, mutta tarkoitus onkin monesti ainakin omien mieltymyksieni mukaan vähän eri. Yotubesta ja muualta kyllä löytyy ohjeita myös cosplay-meikkaamiseen, mutta kuitenkin meillä kaikilla on oma naama, johon kaikki kikat eivä samalla tavalla toimi kuin toisilla. Sama meikki ei näytä enää samalta aasialaisen ja valkoisen ihmisen naamassa.

Tämä on kai jonkinlainen pohjustusvoide?
Siinä ei vaan missään lue, että pohjustusvoide...
Jo ihan lähtökohtaisesti tulee urpoakin urpompi olo, kun ei edes tiedä, mistä jotain tuotetta tulisi etsiä tai mikähän se nyt on sitten suomeksi (sanakirjat oletta välillä täysin perseestä). Ohjeessa esitellään tuote Y, josta en ole ikinä kuullutkaan saati, että onko se kerennyt jo Suomen markkinoille. Meikkaamisen peruskurssi on jäänyt välistä ja nyt yritän tarpoa läpi syventäviä.

Välistä tuntuu, että nykyään kaikki uudet asiat, joita yritän harjoittaa omassa cosplay-meikissäni ovat muille täysin päivän selviä asioita ja minulle vaan hepreaa. Vähempikin kai riittäisi, mutta silti sitä pitää itsekkin yrittää. Kuinka olla enemmän hahmon näköinen tai korostaa epärealistisuutta. Ehkä tuosta uusimmasta villityksestä olisi jotain hyötyä...

Silmämeikinpohjustusvoide!
Silmämeikinpohjustusvoiteesta kuulin paljon, mutta koskaan en sitä muistanut edes etsiä. Sitten vahingossa silmiin pisti tämä Lumenen tuubi, ja se on on ollut pelastaja. Edelleenkään minulle ei täysin ole selvää, missä vaiheessa se kuuluisi oikeasti naamaan tunkea. Hubs. Silti pitäisin tätä yhtenä parhaista avuista monipuolisemmassa meikkaamisessa.

Se, että teoriassa osaan käyttää jotin tuotetta, on taas eri asia osaanko sen käytännössä. Tiedän, miten saa sievät rajaukset ja smoky eye -meikin. Nämä minun räpyläni, joita käsiksi myös kutsutaan, eivät aina kuitenkaan jaksa sitä osata. Käytetään vippaskonsteja ja kaikkea, no oho siinä meni puolet muusta meikistä. Tämä on kai se kohta elämässä, missä pitäisi harjoitella...

Silmän piirtely asoita.
Näitäkin on...
Ja samaan asiaan tarkoitetuissa tuotteissakin on niin paljon eroja! Minulle paras nestemmäinen kajaali on ollut tuo oikean yläkulman Rimmelin mömmö, koska siinä on ohuen ohut sivellin. Kaikki tussipäällä varustetut kajaalit tuottavat tuskaa jossain muotoa. Kynällä taas saa erilaista jälkeä kuin nestemmäisellä ja siksi yleensä cosplay-meikissä yhdistelen molempia.

Uutena suosikkinani on kuitenkin tuo Lumenen "automaattinen" rajauskynä (vasen alakulma). Se on ruskea ja ostin sen Leniä varten. Tosi helppo käyttää ja saa aikaan pientä ja sievää. Itse pyrin aina pitämään rajauksen mahdollisimman ohuena. Tietenkin aina riippuu vähän hahmosta ja siitä, miten räpylät tahtovat aamulla toimia.

Tällä tuotteella astetta lähemmäs animua!
Tämän Mastercamon kaltaista korjauspalettia hain pitkään, mutta urpo ei löytänyt. Varsinaisesti cosplayssa en ole tätä vielä kerennyt käyttää, mutta testailun (ja Youtuben) perusteella tämä on pätevä. Häivyttää hyvin inhimillisyyttä. Harvalla viihdeteollisuuden hahmolla on selkeästi epätasainen tai kukkiva iho.

Perusmeikin kuten meikkivoiteen, puuterin, rajausten ja ripsivärin lisäksi on niin paljon asioita ja juttuja, joilla voi parantaa jo hyvää lähtöasetelmaa. Esimerkiksi korostaminen ja tekoripset ovat vain murto osa asioista, joilla mennään astetta enemmän epärealistisuuden puolelle. Siis siinä mielessä, että pyritään lähemmäs hahmoa ja kauemmas omasta itsestä meikin avulla. Ja minusta tuntuu, että tämä on vain suuri syöveri, jolla ei ole loppua tai yleispätevää oikeaa suuntaa.

Tilasin syksyllä ripsiä tytypukuja varten...
No enpä ole näitäkään vielä kerennyt käyttää!
Tuntuu, että cosplayssa silmät (ja tietenkin iho) ovat paljon tärkeämmässä osassa kuin huulimeikki. Hahmo on hyvin usein jotenkin erikoinen, jos sillä on selkeästi maalatut huulet, ja tuolloin juuri oikean sävyisen värin löytäminen voi käyda työlääksi. Ainakin itse olen joutunut välistä sekoittelemaan oman sävyn ihomaaleista (en suosittele, se kuivattaa), koska oikeaa sävyä ei oikeasti ole saatavilla. En ole vielä ollut niin HC, että ihan tekisin kunnon  huulimaalin jotain hahmoa varten. Ei siinä, vähän polttelisi.

Moni animetsirbula taas näyttää siltä, että huulia ei olisi olemassakaan. Siinä kohtaa itse tykkään jättää huulet mahdollisimman luonnollisen näköisiksi cosplayssa. Yleensä vain huulirasvaa ja hyvin harvoin hempeää pinkkiä. Siksi onkin huvittavaa, että huulten maalaaminen on yleisempää mieshahmojen kohdalla.

Huuliasioita ja ööö... jotain extraa?
Miehillä on luonnostaan vaaleammat huulet kuin naisilla, koska miesten iho on paksumpi. Siksi, ainakin omasta mielestäni, vaaleaksi meikatut huulet mieshahmoilla näyttävät luonnollisemmilta kuin meikkaamattomat huulet. Hyvän nuden huulipunan huikkasi Twitterin puolella Biffe eli tuon Maybelinen 710 Sultry Sand. Ainakin itselleni passeli, eikä kuivata huulia niinkuin meikkivoide.

Joitain meikkejä olen ostanut vain yksittäisiä hahmoja varten. Edealle piti etsiä luomiväriä kuin tryffeliä, mutta sitten höpönä lisänä ostin tuon valkoisen Rimmelin Scandaleyes-luomivärikynän, jolla korostin ohimoille tehtyjä suonia. (Pronssisen ostin David Bowie -bileitä varten.)

Uus lelu!
Tämä on höpö.
Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että yritän vuosi vuodelta tunkea naamaan enemmän tavaraa kerralla, mutta en siltikään ymmärrä mistään yhtään mitään. Meikkaaminen on jotenkin hirveän pelottava juttu, koska hyviin värmeisiin saa upotettua tosi paljon rahaa, jos sille päälle sattuu.

Cosplay-meikkaaminen ja tietenkin maskeeraaminen yleensä poikkeaa normimeikkaamisesta siinä, että cosplayssa tavoitellaan jotain muuta kuin itse on eikä vain korosteta omia "hyviä" piirteitä viimeisimpien trendien mukaisesti. Meikkaaminen on myös tietyssä määrin hyvin omanlainen osansa cosplayta. Omaa nassua ei kuitenkaan näe samalla tavalla conipäivänä tai kuvauksissa kuin pukua tehdessä tai pitäessä. Eri valossa ja kameran linssin läpi asiat voivat näyttää hyvinkin eriltä. Siksi ehkä minulla on niin vaikea saadaa kiinni tästä hommasta.

Fukka kiittää.

PS: Kirjoittelen tulevista pukujutuista jossain välissä, mutta tällä hetkellä huomioni on kiinnittynyt muualle (Overwatch).