tiistai 25. joulukuuta 2018

Myötä- ja vastamäkeä vuodessa 2018

Heippaaa!

Vuodenvaihde vyöryy lähemmäs eli aika taas tarkastella menneitä kommelluksia ja vähän kertailla juttuja. Mitä tuli tehtyä ja mitä jäi käteen?

Vuoden 2018 uutukaiset.
Kuvaajina:
 Kis (Uraraka, Kaname ja Yuna)
Rorune (Suga)
ja Soffi (Yamaguchi)
Viisi uutta pukua näki päivänvalon vuoden 2018 aikana. Periaatteessa vain 4, koska Suga ja Yamaguchi jakavat samat kamppeet. Itselleni tämä tuntuu taas hirveän vähältä, mutta sitten pitääkin muistaa kaikki muut jutut, joita tuli tehtyä. Ne eivät näy ihan samalla tavalla, mutta ovat kuitenkin täyttäneet vuotta.

Vanhat, jotka pääsivät ulkoilemaan.
Kuvaajat: miä (Haru)
Kangaskasa (Excel)
Kis (Mercedes, Kiyoko ja Stella)
Rea  Rautamies (Ranma)
Alkuvuodesta Urarakan ohella korjailin Stellaa ja Halia. Stella sai kokonaan uudet kengät ja Halille valettiin samalla uusia kiviä. Jossakin samassa hässäkässä värjäsin myös kankaita meidän Haikyuu-poitsuille... Teinpä keväällä vielä muitakin juttuja, joista ei täällä ole ollut hirveästi puhetta kuten mm. sitä pukua, jonka oli alunperin tarkoitus päätyä WCS-lavalle. Se kuitenkin jää tulevaisuuteen vielä toistaiseksi.

Frostissa avaruusoliot pääsivät vihdoinkin tekemään paluun. Stella on tosi rakas puku, joten oli aivan ihana päästä käyttämään sitä jälleen. Rorune oli tietenkin kuumin ja komein taas kerran. Myös Uraraka sai rakkautta osakseen. Tykkään hirveästi siitä pukuna, vaikka kenkien malli edelleen vähän harmittaa.

Meijän alienit ❤️
woodi siellä taustalla.
Vaikka Yamaguchin peruukkiseikkailu ei tuolloin tuottanut vielä tulosta, Suga sai mahdollisuuden esiintyä Umiconissa. Umicon oli kokemus, jonne lähdin hyvin seikkailumielellä ja nyt tuntuu siltä, ettei siellä olisi oikeasti käytykkään. Oli hauska reissu, mutta viihtymiseen vaikutti enemmän kamut ja muut kuin itse tapahtuma.

Me pöljäkkeet
woodi, Rorune ja miä.
Nähtiin kans Reika
Uusia pelottavia juttuja tuli kokeiltua peruukkien värjäyksen merkeissä. Vaikka Yamaguchin ensimmäinen peruukki ei olekaan oikeasti toimiva, olen silti ihan tyytyväinen siihen, että kokeilin värjäystä musteilla. Lopullinen väri oli ihana, mutta käytettävyydeltään peruukki ei ole toimiva.

Isoimmassa kuvassa lopullinen väri. Oikeassa alakulmassa alkuperäinen.
Keväästä väänsin WCS-juttuja ja mekkoa Japaniin. Kaksi kivaa tapahtumaa jäi matkailun vuoksi välistä tänävuonna, mutta onneksi matkakin tarjoili cosplay-jutskuja.

Tyksin mun mekosta. :3
Lohdutan itseäni ajatuksella, että tämä mekko on vähän niin kuin olisin tehnyt yhden puvun lisää. Nykyään tulee niin harvoin tehtyä vaatteita itselle cosplayn ulkopuolella, joten whoop tämä oli saavutus.

Japani oli ihana, enkä kestä sitä, että ensikesänä sinne lennettään uudestaan. Niin paljon ihanuutta, muutakin kuin cosplay ja anime-juttuja, mutta myös niiiiiiiiiiiiiiiin paljon siistejä cosplay-asioita niin hyvin käsillä. Ja sellaista ryönää, jota täällä ei saa oikeastaan yhtään mistään.

Peruukkikauppa Swallowtail
Ehdottomasti yksi parhaista jutuista tänävuonna oli cosplay-studiossa vierailu. Paikka oli niin uskomattoman kiva ja ihana. Lisäksi minulla on ollut hirveän ikävä kunnon cosplay-kuvaamista. Oikeita kuvauksia tapahtumien ulkopuolella, joissa aika on pyhitetty vain ja ainoastaan kuvaamiselle. Niin monta pukua monen vuoden ajalta kaipaisi kuvausta. Ihan vain assarointi ja hengaus kuvausten merkeissä olisi myös ihanaa.

Kiitos dorkat, kun lähitte mukaan.
Erityisesti kiitos Kasalle, joka teki salapoliisityön ja löysi meille niin hienon paikan.
Jos Studio Booty - seikkailumme on jäänyt välistä, niin kannattaa käydä lukemassa täältä.

Minulla oli hirmu hauskaa eikä yhtään haittaa, että Excelistä on nyt olemassa epämääräisiä kuvia jos minkälaisessa paikassa.

Kasa kuvasi.
Kasa kuvasi.
Olen myös yrittänyt hieman parannella kuvankäsittelytaitojani. En ole aikaisemmin hirveän raskaalla kädellä uskaltanut editoida kuvia, mutta nyt olen yrittänyt panostaa vähän enemmän. Sitten olen välistä ahdistellut Kissiä asiasta :3c

Vas. alkuperäinen ja oik. mun editointi.
Kasa kuvasi.
Edelleen olen käsi, mutta ehkä hitusen itseluottamusta omaava käsi. Studio Booty -kuvilla on myös ollut helppo harjoitella, koska alkuperäisten kuvien valaistus on niin hyvä verrattuna esimerkiksi joihinkin kesän auringossa otettuihin kuviin.

Kesän auringosta puheen olleen. Kävimme Animeconissa... emmekä luultavasti ole menossa enää tulevaisuudessa.

Mersu pääsi autotallista ulkoilmaan.
Tässä reissussa oli hyviä ja huonoja puolia niin paljon. Tapahtuma oli alusta hyville asioille, jotka itse järkkäilin, mutta sen puolesta ainoa esiin nostamisen arvoinen asia oli Kamui. Kamuin puheohjelma oli hyvä sekä neiti itse oli aivan valloittava.

Me ja ihana Kamui
Mahtavai juttuja olivat minulle omat puvut. Kaname on rakkaus ja nyt myös pukuna hirveän ihana ja tärkeä. Mercedes oli tosi sopiva puku helteille ja sen pitäminen uudestaan oli ihanaa, mutta mikä parasta: saatiin kuvia! Tai minä sain! Kis oli ihanin taas, kun otti minut nurkkiinsa asumaan ja kuvasi.

Wääää!
Kuvasi Kis.
Yäääää!
Kuvasi Kis.
Sekä Mersusta että Kanamesta on nyt paljon ihania kuvia. Enkä ole edes tyytymätön omaan lahnanaamaani kuten yleensä. 

Kuvasi Kis.
Kanamen tekeminen oli kivaa. Pääsin hyppäämään Yunasta (bu dumtss) hetkeksi sellaisiin juttuihnin, jotka olivat jokseenkin tutumpia sekä kokeilemaan uusia hommia, jotka olivat myös osa Yunan työstämistä. Luova tauko niin sanotusti. Vekkihame oli jännittävä, vaikka en siihen ihan 100% tyytyväinen ole. Peruukki oli myös hauska kokeilullinen projekti.

Kuvasi Kis
Sitten tämän vuoden suuri rakkaus eli Yuna, Shiva ja WCS. ;____;

Näissä hahmoissa on minulla lähes yhtä paljon tunteita kiinni kuin Edeassa ja Seiferissä. Esitys oli myös yksi tunnnemöykky pelotuksineen ja symbolikielineen ja ja ja aaaaaaaaaaaAAAAAAA!

Kuvasi Mikko Karsisto.
Tracon meni lähes kokonaan WCS-myllytyksessä; ensin kisapäivä ja sen kohellukset ja sitten sunnuntaina kaikki ihmiset ja uudenlainen WCS-myllytys ;___;

Kuten olen jo maininnut aikaisemmin, tämä voitto ei olisi voinut osua parempaan paikkaan. 'Ikuinen kakkonen' on ollut vähän sellainen pilvi pään yläpuolella, minkä lisäksi minä itse omassa pienessä päässäni olen alkanut kyseenalaistamaan omaa osaamistani hyvin rankalla kädellä. Olen tietoinen siitä, että pukuni eivät ole ihan samaa ns. tyyppiä, jota isoissa kisoissa yleensä nähdään, ja myös siitä, että meidän esitykset välillä ovat "erilaisia".

Tämä oli kaikista menneistä ja tulevista tuskailuista huolimatta mahtavin asia tässä vuodessa. Kiitos siitä kaikille ja varsinkin Rorunelle ❤️

Kuvasi Mihashichu
(Hävytön mainos: Frostissa olen puhumassa esitysten suunnitelusta ja rakentamisesta, joten tulkaa kuuntelemaan, jos kinostelee.)

En osaa kovin hyvin kasata ajatuksia tämän WCS-hälinän tiimoilta niin, että en lähtisi jaarittelemaan, mutta silti pysyisin selkeänä. Sanotaan näin, että olen hyvin onnellinen, että tämä vaihe on takana ja uusi seikkailu edessä. Samalla pelottaa ja jännittää hirmuisesti. Ollaanko me tarpeeksi hyviä edustajia? Riittääkö meillä panokset siihen, että teemme meidän näköistä settiä, mutta samalla olemme edustavia ja onnistumme näyttämään taitojamme tarpeeksi laajasti?

Kuvasi Nyymix
Yunasta vielä. Yuna on ehdottomasti lempipukuni tällä hetkellä. Tiedän sen kaikki virheet, mutta kokonaisuutena se on mielestäni onnistunut. Lisäksi olen jotenkin hyvilläni siitä, mite hyvin oma naamani sopii Yunalle. Meikki on myös osa syynä. Käytin hirveästi harmaita aivosolujani siihen, että edes jotenkin saisin kasvoni muistuttamaan enemmän Yunan piirteitä (vaikka löysinkin oikean sävyisen huulipunan vasta nyt kolme kuukautta myöhässä).

Monelle cosplay-vuosi on ohi Traconin tai SM-kisojen jälkeen, mutta minulla se ei ole loppunut vieläkään.

Nämä dorkat. Tukki: Rorune
Kuvasi Soffi
Yamaguchi 1,0 valmistui Chibiconiin. Rorune sai myös Tsukkin tehtyä ja tämä kaveriduo lämmittää sydäntäni niin hirveästi. Suola ja kaneli ovat tärkeitä. Yamaguchi on saanut jo uuden peruukin rapakon takaa, koska en aijo käyttää tätä värjäyshirviötä enää.

Fukan kokeileva keittiö/kylpyhuone sai jatkoa, kun värjäsin Harun vanhan peruukin uudella tekniikalla Baariconia varten. Siitä tuli mukiin menevä ja Harua olisi tarkoitus ulkoiluttaa vielä lisää uudella tukalla. Enkä kestä Soffin Riniä. Se. On. Niin. Kuuma.

Kuumin ja komein Soffi-Rin
Heti Yamaguchin perään piti hypätä takaisin uusien pukujuttujen pariin (Haru oli vain pieni sivupolku). Binderi tuli tehtyä ja Kohaku aloitettua. Hieman kuvittelin, josko olisin saanut Kohakun valmiiksi vuoden loppuun mennessä, mutta ehei. Kirjailut vievät niin tuhottomasti aikaa, vaikka heilunkin neulan kanssa kaikissa mahdollisissa väleissä.

Miehustan kuviointi alkaa näyttää joltain.
Tämä on samalla ihaninta ja hirveintä ikinä; tykkään kirjomisesta kovasti, mutta trikoo materiaalina on ihan pepuista ja alkuun käyttämäni tukikangas ei sopinut tähän kovin hyvin. Nyt ollaan jo osittain voiton puolella, mutta valmistumiseen on vielä reippaasti matkaa.

Tämä on taas hyvä esimerkki siitä, että tykkään enemmän haastavista puvuista kuin työläistä...

Summa summaarum: vuosi oli täynnä ihan hirveän kivoja juttuja, mutta pelko ja epäusko itseeni varjosti monia asioita. Näin jälkijunassa voin olla iloinen ja onnellinen kaikesta, vaikka se kyseisellä hetkellä olisi ollut koettelevaa.

NIIN PALJON UUTTA! Ainakin siltä se tuntuu. Uutta on pakattu tähän vuoteen ja seuraavaan. Pitkään on ollut sellainen olo, että oma tekeminen junnaa paikallaan, kun ei vain osaa ottaa mitään uutta juttua tai ei uskalla. Nyt on tehty sitäkin monessa muodossa.

Kaikki tämän vuoden puvut ovat niin tärkeitä. Kaikissa on jotain hirveän erityistä ja ihanaa. Mikään ei ole tuntunut pakkopullalta vaikka hampaita on välistä pitänyt purra yhteen.

Fukka kiittää ja kääntää nokan kohti seuraavaa vuotta ❤️

PS: Olin höpö täti ja tein mukelolle oman ninjamiekan joululahjaksi.

Ta daa!
Hauskaa tässä on se, miten selkeästi huomasin materiaalien ja niiden hallitseminen muuttaneet tekemistäni (ja muutenkin cosplayta). Kenshinin miekka vuodelta 2013 on myös katana, mutta tehty aivan eri materiaaleista. Näin puolivillaisesti sain aikaan paremman ja kestävämmän miekan alle puolessa siitä ajasta, mikä meni Kenshinin miekan tekemiseen.

PSS: Meidän Twitter # kaikelle WCS-reissuun liittyville hölötyksille on #WCSkälätys. Vielä siellä ei hirveästi ole mitään, mutta aktivoidumme kyllä.

tiistai 4. joulukuuta 2018

Myrkyt vaan kovenee

Moi moi!

Vaikka välistä on ehkä siltä vaikuttanut, en ole Traconin jälkeen hirveästi pitänyt taukoa cosplay-jutuista. Yamaguchin sain jonkunlaiseen kuosiin Chibiconia varten, mutta sen lisäksi on ollut tarkoitus saada vielä yksi puku kasaan ennen vuotta 2019. Siinä ohella olen myös värkkäillyt vähän muita hommeja pukujen parissa.

Viimeinkin sain aikaiseksi tehdä itselleni kunnon binderin. Olen muutamaa ostobinderiä kokeillut, mutta niiden lyttäysteho ei ole ollut mistään kotoisin, joten nyt jo kymmenen vuotta olen bindannnut pintelillä (ns. paksua ja jämäkkää ideaalisiteen tapaista, jota käytetään hevosten jakojen tukemiseen ja suojaamiseen).

Whoop!
Itsetehty binderi on ollut suunnitteilla jo kauan, mutta en ole varsinaisesti sitä tarvinnut aikaisemmin. En kuitenkaan halua kuolla lämpöhalvaukseen Japanissa, joten pukujen kerroksellisuus yritetään minimoida. Pinteliä kuitenkin pitää kiertää rintakehän ympärille useampi kerros ja ilman apua se saattaa jäädä liian löysäksi. Helpottaakseni elämää tein sitten ihka oman litistäjän.

Mallista tuli lopulta todella yksinkertainen. Koko värkki koostuu kolmesta kerroksesta kangasta; pohjana puuvilla, sisällä tiheämpi ja vähemmän joustava puuvilla ja päällimmäisenä iho-lycra. Päädyin lopulta nyörityskiinnitykseen, koska vetoketju olisi pasahtanut palasiksi saman tien, tarranauhasta en pidä ja hakaset olisivat olleet liian työläät. Kiinnitys on edessä myös siksi, että voin tarvittaessa kiinnittää selkään asioita.

Anteeksi suttu kuva, mutta siinä se on in action.
Sitten muihin pukujuttuihin!

Minulla ja Rorunella on ollut jo jonkun vuoden suunnitteilla tehdä pari-cosplay Clampin Wish-sarjasta. Nyt päätimme WCS-pärinöissämme toteuttaa suunnitelman. Itse olen tekemässä sarjan päähahmoa Kohakua... ahostaa.

Clamp ei ole minun kuppini teetä. Wish on ainoa sarja, jonka olen heiltä jaksanut lukea kokonaan (syynä oikeasti ehkä se, että koko homma on vain 4 kirjan mittainen). Wish oli myös ensimmäisiä manga-sarjoja, joita olen koskaan lukenut. Kohakun kuvaus sukupuolettomaksi olennoksi jäi resonoimaan vuosiksi päähän ja siksi aikanaan halusin tehdä tämän hahmon.

Kohaku
Tämä versio valikoitui mm. sillä, että se on lähes ainoa kuva, jossa Kohakulla on kengät.
Typpi hilluu varpasilleen joka paikassa.
Nyt uudelleen luettuani koko sarjan voin sanoa, että onhan se ihan hirveää kuraa.

Clamp on myös tunnettu pitkäraajaisista, laihoista ja siroista hahmo-designeistaan. Toisin sanottuna kaikesta, mitä minä en ole. Heh... Hieman poden siis riittämättömyyttä tätä hahmoa kohtaan. Asiaa ei myöskään auttanut tämä:

Rippikoulu here I come.
Ei mikään kovin imarteleva asu. Tiedostan, että kyse on kuitenkin hahmosta, joka on enkeli, mutta ei tämä nyt minua hirveästi lohduta. Vyö ja kaikki muut härpäkkeet tulevat muuttamaan tätä parempaan suuntaan, mutta silti mietin päässäni, että olisiko pitänyt valita joku toinen versio sittenkin.

Kaavoitus ei mennyt ihan nappiin myöskään. Olen hukuttanut vesiputouspääntien ohjeeni jonnekkin, joten jouduin kaivelemaan jotain netistä... löysin saksankieliset ohjeet, jotka olivat ihan pätevät. En siis osaa juurikaan saksaa ja päätin pelata varman päälle, ettei pääntiestä missään nimessä tulisi liian avara. No ei tullut.

Aina tuntuu siltä, että käyn jotain elämää suurempaa kamppailua ompelun kanssa, kun kyseessä on trikoo. Ehkä meitä ei vain ole luotu yhteen...

Ero on päätä huimaava...
Ja koska olen kaheli ja nyhvään värjäysasioiden kanssa nykyään ihan liikaa, päätin tehdä myös sukkahousut tätä pukua varrten itse. Vain siksi, että en suostunut tekemään tätä pukua puhtaanvalkoisena vaan on ihan pakko päästä sävyttämään...

12 liian kirkkaan ja tumman värjäystestipalan jälkeen, mietin, että miten saisin tarpeeksi haalean turkoosin sävyn valkoiseen kankaaseen. Onneksi satun omistamaan sen verran vihreitä ja turkooseja vaatteita, että joudun pesemään ne ihan omana koneellisenaan. Sinne meni kaapu ja sukkikset valkoisina turkoosin pyykin sekaan ja tulivat takaisin juuri sopivasti sävyttyneinä.

Muotoillut sukkahousut :D
Värjäyksen takia myös sukkikset piti tietenkin tehdä puuvillatrikoosta. Harmi vain se ei käyttäydy niin sievästi kuin esimerkiksi lycra. Käytin vuosia vanhaa legginsin kaavaa ja oho. Piti ottaa sisään vähän vaikka ja mistä, koska olivat vähän isot. Lisäksi en yhtään ollut varma, kuinka paljon ylimääräistä tilaa jalkaterät tarvitsevat, joten laitoin rutkasti (opittu Juhanasta, mutta siinä olikin käytössä vähän erilainen kangas. Hubs).

Sukka rullalla ja rutulla.
Sain Kohakua verten tilata ensimmäisen lace front -peruukkini. Tilasin sen eBaysta, koska joudun kynimään sen lyhyeksi joka tapauksessa, eikä mikään kallis ja hieno lace front ansaitse sellaista. Laatu ei ole mitään huippua, mutta eiköhän se Kohakulle kelpaa.

Se on höpö.
Kuitu on vähän kehnoa, mutta se leikataan lyhyeksi suurimmaksi osin, niin ei haittaa. Ylijäämästä voin tehdä uusia hiusnauhoja ja ehkä ventiloida tylliä hieman. En tiedä, johtuuko taas siitä, että pääni on mini, vai lace fronteista ylseensä, mutta korvanpaikat tässä peruukissa osuvat minulla korvien taakse eivätkä eteen. Pulisongit pitäisi siis ventiloida, mutta en ole vielä saanut siihen tarvittavia välineitä käsiini.

Tavoite olisi saada Kohaku valmiiksi tämän vuoden puolella, mutta voi olla, että siinä meneekin enemmän aikaa. En osaa arvioida, kauanko ventiloinnissa kestää ja tuo kaavun kuvio olisi tarkoitus kirjoa, enkä osaa senkään kestoa hirveästi arvioida vielä.

Sitten voidaan siirtyä kokeelliseen sivuprojektiin, jonka suoritin tässä äskettäin.

Hyi olet ruma.
Tässä on Harun peruukki vuodelta 2013/2014 pestynä ja omana itsenään. Tuolloin peruukkia tilatessani en löytänyt mistään sopivan väristä sinistä peruukkia, joten tyydyin mielestäni pienempään pahaan eli tähän harmaaseen (en missään nimessä halunnut mustaa) peruukkiin.

Yamaguchin värjäystoilailuista katkerana halusin kokeilla peruukin värjäämistä jollain muulla tekniikalla. En halunnut lähteä kokeilemaan sitä minkään uuden peruukin kanssa, joten Haru sai kunnian toimia koekaniinina.

Never stop the madness ja kohta värjätään taas!
Päätin kokeilla iDye polya, joka on tarkoitettu erilaisten keinokuitutekstiilien (muovien) värjäykseen ja jota olen nähnyt useiden cosplay-harrastajien käyttävän peruukkivärjäyksessä. Se on myös tällä hetkellä ehkä ainoa keinokuitujen värjäykseen tarkoitettu väri, jota minä helposti saan hankittua (Terveiset jälleen täältä hevonbybystä!).

Ainoa ongelma tämän kanssa oli se, että minua pelotti värin kokeilu ihan hirveästi. Kuten monet muutkin keinokuituvärit tämä aine vaatii keittämistä. Minä en ole mikään maailman siistein ihminen värjätessä. Sen lisäksi, että värjäysoperaatio piti siirtää kylpyhuoneen turvasta keittiöön, saaattaisin potentiaalisesti polttaa itseltäni jalan tai käden irti. Kuumat ja sotkuiset asiat pelottaa.

Siellä se saatanallinen soppa ruplattaa!
Tilasin paketin tummansinistä iDye polya ja mamman kaapista löytyi tarpeeksi suuri ja aikansa elänyt kattila värjäyshommiin. Kauhun hetkiä elettiin, kun kaadoin värin ja tehosteaineen kattilaan ja se meinasi kiehua yli. Myös peruukin sullominen kattilaan hirvitti; tuleeko se sieltä takaisin yhtenä sulaneena möykkynä vai ei. Oikeasti ohje sanoi, että värjättävää asiaa tulisi keittää pitempi tovi ja antaa veden kiehua, mutta peruukin pohjaväri oli niin tumma, niin pyörittelin peruukkia liemessä vain jokusen minuutin, kun kiehuminen oli loppunut.

Fun fact: Jos minulla ei missään muussa ole onnea tai osaamista, niin pesuaineiden kohdalla ainakin on! Jotenkin osaan vaistomaisesti löytää sen oikean myrkyn tahraan kuin tahraan. Niin kävi myös tässä kohtaa; pienet roiskeet väriliemestä lähtivät kaikista pinnoista Cif Easy Clean Keittiö -puhdistusaineella.

Hän vähän... tuota noin.
En saanut sulanutta möykkyä! Sain kikkaran ja kärsineen karvalapsen. Ennen tätä kuitenkin jouduin huuhtelemaan peruukki todella paljon. Se päästi väriä aivan julmetusti eikä loppua näkynyt. Lopulta kyllästyin ja laitoin peruukin ihan oikeasti pyykinpesukoneeseen huuhteluohjelmalle. Peruukki pesupussiin ja rumpuun pyörimään.

En ikinä uskonut, että tulisin tekemään niin, mutta nyt se on tehty. Kahdesti, KOSKA YKSI KIERROS EI RIITTÄNYT!

Toisella kierroksella laitoin pesukoneen hellävaraiselle pesuohjelmalle ja tehohuuhtelulle. Nakkasin mukaan myös vähän pesuainetta, jos se auttaisi irrottamaan kaiken ylimääräisen värin. No ei auttanut. Lopulta annoin peruukin kuivua, josko se kiinnittäisi lopun värin. Kuivumisen jälkeen minulla olikin käsissäni yllä nähtävä suttura.

Apua...
En uskaltanut suoristaa peruukkia suoristusraudalla, jos vaikka kuitu olisi ollut niin kärsinyttä, että se sulaa rautaan kiinni tai tahrii sen, joten menin perinteisellä menetelmällä. Enpä muista millon viimeksi olisin suoristanut peruukin kuumalla vedellä.

Olin saada sydänkohtauksen, kun kaadoin kuuman veden peruukin päälle. Väriä irtosi ihan hirveä määrä ja onneksi olin tajunnut tehdä tämän paljussa enkä suoraan lattialla. Tämä kuitenkin toimi.

Peruukkipääni näyttää nykyään tältä.
Aivan kaikki väri ei ole vieläkään irronnut peruukista, mutta toisin kuin Yamaguchin kohdalla siitä ei hieroudu väriä ihoon tai vaatteisiin, kun peruukki on kuiva. Kun käyttää hiuslakkaa, väriä irtoa jonkun verran, mutta ei läheskään yhtä paljon kuin Yamaguchin peruukista. Silti haluaisin kovasti kuulla muiden kokemuksia iDye polyllä värjäämisestä ja siitä, onko joku saanut kaiken ylijäämävärin irtoamaan peruukista ja miten. Give me your knowlege!

Hewwo
Väristä tuli kuitenkin lopulta oikein hyvä! Juuri sellainen tummasininen kuin halusinkin (vessan valo on niin keltainen, että peruukki näyttää mustalta siellä). Peruukki olisi muuten nyt tosi kiva, jos sitä ei olisi muokattu aikanaan niin päin pyllyä. Jonkun verran peruukista näkyy, että kuitu on kärsinyt. No se on saanut osakseen paljon käsittelyä, kun ottaa huomioon, että lähtökohta oli joskus tämä:

Tästä on 5 vuotta :O
Haru ja uusi bindi pääsivät testikierrokselle, kun piipahdimme Soffin kanssa tarkastamassa Baariconin 24.11.-18. Soffi oli suppaa kakkoii Rin, enkä kestä 💕 Kirjoittelen ehkä Baariconista jotain ehkä en. Se voi olla, että asiaa ei ole tarpeeksi kokonaista merkintää varten.

Se on niin ihana, että aivan sokaistun sen loisteesta 💖🦈
Fukka kiittää!

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Voimaa herkkyydessä


Hei!

Vähän on taas päässyt venymään ja vanumaan, mutta haluan silti saada tämän ulos. Kirjoittelen hitusen meidän WCS-esityksen tekemisestä. Ihan vaan siksi, että on tiettyjä asioita, jotka haluan sanoa kunnolla ääneen ja jättää edes itseäni varten arkistoon.

En kai maininnut aikaisemmin sitä, että aivan alkujaan minulla ja Rorunella oli täysin eri suunnitelmat WCS:ää varten. Jo vuoden 2017 puolella päätimme, mitkä hahmot ja minkä tyyppinen esitys olisi tulossa. Asuja aloiteltiin ja esitystä suunniteltiin, mutta jotenkin aihe ei ottanut tuulta allensa. Yhdessätuumin päätimme miettiä, olisiko mitään muuta vaihtoehtoa.

Kuva: Nyymix
Ei kestänyt kauaa, että Final Fantasy X kolahti päähän ja ihmettelimme vain, että miksi se ei ollut joulahtanut mieleen koskaan aiemmin. Molemmat meistä pitävät pelistä ja olemme halunneet tehdä nämä puvut pitkän aikaa. Emme vain ole onnistuneet lyömään näitä ajatuksia yhteen vasta kuin nyt. Välillä ollaan tolloja.

Hahmojen löydyttyä esitys rakensi lähes itse itsentä. Halusimme tuoda mukaan ikonisia elementtejä pelistä, joten Yunan sending-tanssi oli automaattisesti yksi innoittaja tälle esitykselle. Ainoa ongelmakohta tässä suunnitelmassa oli se, että minä en osaa tanssia :D Tai osaan, mutta en ole siinä hirveän hyvä.

Tästä kohdasta tykkäsin paljon ja se koki vähän muutoksia harjoitusten kuluessa.
Kuva: Jessica Mennander
Ensimmäisenä piti tietenkin saada kasaan taustanauha ja valita musiikit. Minä ehdottomasti halusin tehdä tämän esityksen pelin alkuperäisiin musiikkeihin, koska niillä on hyvin tärkeä paikka sydämessäni. Teostovapailla musiikeilla heitettiin siis vesilintua. Ensimmäinen kappale oli tietenkin Shivan temppelissä kuultava versio Hymn of Faythstä, joka on myös yksi pelissä toistuvista ikonisista teemoista ja asettaa tunnelman oikeaksi heti esityksen alkuun. (Tämä oli taas näitä 'tietäjät tietää' -juttuja, jolla loimme myös miljöön kohtaukselle.)

Tanssiin sopivaa kappaletta emme löytäneet FFX:n sound trackiltä. Mikään kappale ei tuntunut sopivan ideaamme ja kolusimme monenlaisia lähteitä läpi. Lopulta kuitenkin apu löytyi läheltä kotia, nimittäin FFX-2:n sound trackiltä. Morning Glow on pelin japaninkielinen alkutunnuskappale, jota itselläni on tullut kulutettua vuosien varrella. Löysimme siitä instrumentaaliversion ja valinta oli tehty.

Kattokaa sitä! R0rune
Kuva: Nyymix
Jouduimme kuitenkin pilkkomaan ja palastelemaan koko kappaleen sellaiseen muotoon, että se mahtuisi esitykseen. Tietyt kohdat olivat parempia kuin toiset tanssia ja dramaturgiaa ajatellen. Muutaman leikkauskohdan kanssa tuskailimme ihan kunnolla. Aivan super tyytyväisiä emme ääniraitaan olleet, mutta sitä kuunnellessa se alkoi kuullostaa luontevammalta ja leikkauskohdat hävisivät osittain.

Fun fact: Emme löytäneet valmiita äänitehosteita hengitykselle. Kaikki valmis materiaali kuullosti hirveältä läähättämiseltä, joten äänitimme omat hönkäykset. Jos niitä edes kukaan kuuli.

Hungh!
Kuva: Niklas Kukkonen
Minua pelotti ihan hirveästi lähteä tekemään tätä esitystä. Sen lisäksi, että tanssi ei ole vahvin puoleni, meidän piti koreografioida tanssi myös. Sending-tanssin tarkoitus ja merkitys pelissä on aivan toinen kuin, mitä tanssilla meidän esityksessä on, joten jo siitä syystä emme lähteneet kopioimaan sitä. Otimme kuitenkin vahvasti siitä vaikutteita.

Omalla kohdallani sellainen aspekti, jonka halusin tuoda tanssiin oli Yunan vahvuus. Yuna ei ole taistelija, mutta Yuna joutuu olemaan vahva aivan toisella tavalla. Hän edustaa toivoa ja parempaa tulevaisuutta planeetalle, jolle pelin tapahtumat sijoittuvat. Siksi Yunan täytyy suoriutua omista tehtävistään järkkymättä. Sending ja tanssi ylipäätään ovat Yunan ns. voimakeinoja ja mahdollisuuksia näyttää Yunan vahvuutta.

Tämä on tärkeä kuva, koska siinä näkyy juuri sitä vahvaa Yunaa, jonka halusin tuoda lavalle.
Kuva: Niklas Kukkonen
Toinen tärkeä asia, mikä piti integroida tanssiin, oli Yunan ja Shivan kanssakäyminen. Kyseistä kohtausta ei siis koskaan oikeasti tapahdu pelissä, mutta tämä oli meidän versiointimme siitä, mitä Yunan ja Shivan ensikohtaaminen kenties voisi olla. Aikarajan puitteissa se koki tehokkaan supistumisen, mutta uskon, että tarvittava tuli välitettyä yleisölle asti.

FFX:n summon-olennot, Aeonit, saadakseen tarinassa Yunan täytyy ”suoriutua” temppelien haasteista ja vierailla eräässä huoneessa, jonne muut hahmot eivät pääse. Koskaan ei kunnolla kerrota, mitä tuolla huoneessa tapahtuu. Meidän tulkintamme tästä on se, että Yunan tulee jotenkin vakuutta Aeon omasta kyvykkyydestään.

Judging you so hard.
Kuva: Mikko Karsisto
Pohdimme sitä, että jokaisella Aeonilla olisi oma erilainen koetuksensa suoritettavana. Shivan historiaa ei koskaan kunnolla avata, mutta me halusimme ajatella, että Shiva oli ehkä entisessä elämässään tanssija, ja siksi hänen koitoksensa olisi tanssi.

Pedon tai eläimen kaltainen Shiva oli myös oma mausteemme tälle esitykselle.
Kuva: Ninnu
Koreografia syntyi meidän yhteistyönämme kesän aikana. Kävimme kerran jos toisen heilumassa pihalla. Välistä koko homma tuntui tosi epätoivoiselta, mutta lopulta onneksi saimme kasaan koreografian, joka tuntui edes jotenkin oikealta. Tuossa vaiheessa se oli vielä raakile, mutta halusimme pyytää siitä mielipiteen ulkopuoliselta ja osaavammalta taholta hyvissä ajoin.

Harmi, etten ainakaan ole löytänyt tästä kohdasta muita kuvia, koska tätä hijottiin paljon...
Kuva: Ninnu
Fun fact: Morning Glow on ollut minulla vuosia herätysäänenä puhelimessa. Ennen Tracnia ja edelleen herään välistä siihen, että huidon esityksen koreografiaa unissani läpi, kun herätys soi.

Me saimme paljon apua kavereilta tämän esityksen tekemisessä. Koreografia on meidän käsialaamme, mutta sen hiomisessa loppuun Soffi auttoi kovasti. Harri oli myös hääräämässä ja kuvaamassa meidän treenejä aina välillä, ja pystyi antamaan välikommentteja tarvittaessa. Ilman apua tämä esitys tuskin olisi koskaan päässyt siihen muotoon, mitä se lopulta oli. Kiitos murut!

... mm. kepin ja vartaloni linjaa höylättiin niin tarkasti, että ne molemmat ovat esityksessä varmasti samassa linjassa. Ja olivat ne. Siitä vaan ei ole kai kuvia, mutta näkyy videolla. Tässä kohtaa olen itsestäni ylpeä.
Kuva: Har-chan
Minä itse tykkäsin tästä esityksestä ihan hirveästi. Tykkään edelleen. Samalla pelotti, koska niin suuri osa onnistumisesta ja suorittamisesta oli kuitenkin minun käsissäni. Traconin veto ei mennyt ihan putkeen, mutta nyt ehkä uskallan katsoa esityksen vähemmän kriittisellä silmällä.

Jos ikinä koskaan Rorune suostuu ja tilaisuus tulee eteen, haluan esittää tämän esityksen uudestaan. Siihen kuitenkin laitettiin paljon työtä erillä tavalla kuin meidän muihin aikaisempiin yhteisiin esityksiin. Myöskään palautteen perusteella se ei kai aivan susipaska muidenkaan mielestä ollut.

Loppuun vielä meidän esitys! Alkaa jostain 9:14 paikkeilta.


Olen hyvin iloinen myös siitä asiasta, että tästä esityksestä on saatu älyttömästi hienoja kuvia. Kaikki lempihetket eivät ole tallentuneet kameralle niin hehkeinä kuin olisin toivonut, mutta niin paljon kuiva, jotka eivät ole vain hienoja lavakuvia, vaan hienoja cosplay-kuvia! Oi ihanuus! Yuna ja Shiva tarvitsevat oman kuvaussession hyvällä ajalla ja paikalla, mutta toistaiseksi nämä lavakuvat lämmittävät sydäntäni suuresti. Kiitos niistä.

Fukka kiittää!